Omenahuuma
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Elämä tuntui menevän eteenpäin niin nopeasti, etten tahtonut pysyä enää perässä. Lehtikadon kovat pakkaset olivat jo takanapäin, ja paljon oli ehtinyt tapahtua kuluneiden kuiden aikana: Lauhalaukka ja Mahlahalla ilmeisesti hukkuneet, Hiilihammas ja Korppisiipi olivat saaneet kolmannen pentueensa, jonka ainoasta pennusta oli tehty oppilas melko vastikään, sekä monia kissoja oli kuollut tai lähtenyt klaanista syystä tai toisesta.
Itse tunsin pysyneeni koko tämän ajan paikallani, kuin eräänlaiseen horrokseen vaipuneena, kun asiat ympärilläni muuttuivat. Toisinaan mietin, olisiko elämä kotikisuna sittenkin ollut parempi vaihtoehto, mutta päädyin aina samaan, kieltävään vastaukseen. Klaanissa minulla oli mahdollisuus vaikuttaa omaan elämääni, kun taas kotikissana olisin ollut riippuvainen kaksijaloista ja heidän huolenpidostaan. Metsään muuttaminen oli ollut käteentekevä kohta tarinassani.
Kävelin ajatuksissani aukiolla, kun yhtäkkiä tunsin jonkun törmäävän minuun. Sähähdin ensin hiukan säikähtäneenä, mutta annoin karvojeni laskeutua, kun näin edessäni Lieskakajon. Soturi pahoitteli tapahtunutta ja kertoi olevansa matkalla metsälle. Sen jälkeen nuorempi kolli kysyi, halusinko lähteä hänen mukaansa, sillä kuulemma näytin joutilaalta. Niin. Ehkä minä vähän olin joutilas.
Mietin hetken, ennen kuin vastasin: ”Ehkäpä minä voisin lähteä kanssasi. Raitis ulkoilma tekee varmasti hyvää.”
Lieskakajo nyökäytti päätään hymyillen. ”Eiköhän sitte lähdetä!”
Seurasin kollin kannoilla ulos leiristä, minkä jälkeen suuntasimme rinnatusten syvemmälle metsään etsimään tuoreita hajuja. Tiesin Lieskakajosta vain hänen nimensä verran – muuten soturi oli minulle täysi mysteeri. Kun elää klaanissa, jossa on kymmeniä kissoja ja jotka kaikki ravaavat päivittäin pitkin poikin metsiä eri tehtävien parissa, on aika vaikea luoda pysyviä suhteita muihin. Tai ainakin minulle se oli vaikeaa, muista en tiennyt. Kenties nautin liikaa omasta seurastani, enkä sen vuoksi ikinä ollut vaivautunut tutustumaan muihin kuin Kirpputäplään ja Harhamietteeseen.
”Mitä odotat eniten viherlehdessä?” päätin avata keskustelun välillemme, sillä se luontaisesti oli ainoa tapa tehdä uusia tuttavuuksia. Sitä paitsi, oli masentavaa kävellä hiljaisuudessa.
//Lieska?
