Omenahuuma
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Katsoin valkeaa soturia yllättyneenä. Minulla ei ollut ollut aavistustakaan siitä, mitä hän oli päänsä sisällä suunnitellut – ilmeisesti jopa pidemmän aikaa. Tai no, miten olisi ollutkaan: emmehän me olleet mitään parhaita ystäviä, hyvä jos edes kunnollisia tuttujakaan.
”Ei se kuulosta typerältä”, sanoin, levittäen samalla kasvoilleni suvaitsevaisen hymyn, jonka toivoin lieventävän kollin epävarmuutta asian suhteen. ”Ei alkuunkaan. Minusta on hienoa, että sinulla on tuollainen unelma.”
Harhamiete näytti silti edelleen vaivaantuneelta. Hänen kasvoilleen oli kuitenkin ilmestynyt jonkinlainen heikko hymyntapainen. ”Kiitos.”
”Oletko kertonut tästä suunnitelmastasi vielä kellekään muulle? Mesitähdelle?” jatkoin varovaista utelua. Minua oikeasti kiinnosti tietää, kuinka pitkälle soturi oli valmis menemään haaveensa saavuttamiseksi. Hänhän oli nyt soturi, eikä kukaan voinut estää häntä lähtemästä, jos hän niin halusi.
Harhamiete pudisti päätään. ”En ole.”
”Sinun olisi hyvä puhua siitä vaikka Mesitähden kanssa”, kannustin. ”Hän osaisi ehkä auttaa sinua neuvomalla reitin tai jotain.”
”Niin”, Harhamiete huokasi.
”Entä aiotko lähteä ihan yksinäsi? Matka on varmasti pitkä ja raskas”, aloin vasta nyt tajuta, että jos kolli oli oikeasti lähdössä, hänen olisi selviydyttävä matkasta yksinään. Hän oli nuori kissa, mutta oliko hänellä tarpeeksi kokemusta siihen? ”Entä aiotko sinä palata vielä takaisin?”
//Harha?
//182 sanaa
