Omenahuuma
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Koin saaneeni suuren kunnian, kun entinen mestarini – klaanipäällikkö Mesitähti – oli antanut johdettavakseni toisen taistelutaitoisia kissoja etsimään lähtevistä partioista. Kanssani tälle matkalle lähtivät päällikön tytär Laventelitaivas sekä vastikään soturinimensä saanut, entinen oppilaani Sumulaulu.
Olin luottavainen tehtävämme onnistumisesta, sillä aikaakin meille oli annettu huimat puoli kuuta. Kyllä siinä ajassa haaviin tarttuisi ainakin pari uutta liittolaista Eloklaanille – etenkin, kun minä olin mukana taivuttelemassa heitä. Harva pystyi vastustamaan luontaista karismaani.
Oli kulunut kolme auringonnousua Mesitähden pitämästä kokouksesta, jossa etsintöihin lähtevät kissat oli lueteltu, ja oli viimein aika lähteä matkaan. Yrtinetsintäpartio sekä molemmat kissojen etsintäjoukot olivat kokoontuneet kukkulan reunalle sanomaan hyvästejä läheisilleen ja suunnittelemaan parhainta reittiä. Kahden muun partion tie vei läheiseen kaksijalkalaan, kun taas minun etsintäjoukkoni seuraisi etelään vievää jokea, josta Mesitähden mukaan saattaisi löytyä erakkoja, jotka ehkä voisivat auttaa meitä.
Kun Salviakatse ja Väärävarjo olivat valmiita omien partioidensa kanssa, lähdimme laskeutumaan alas kukkulan rinnettä. Rinne oli liukas, sillä sulavan lumen alta paljastui osittain jäinen ja märkä, ruohikkoinen maa. Jouduin käyttämään kynsiäni, jotten olisi luisunut koko matkaa alas. Myös muilla kissoilla näytti olevan jonkin verran hankaluuksia alastulon kanssa, mutta lopulta kaikki selvisivät alas ehjin nahoin.
Kolme partiota kulkivat vähän matkaa yhtenä ryhmänä, kunnes saavuimme joelle, joka meidän oli ylitettävä astinkiviä pitkin. Toisella puolella sanoimme näkemiin kaksijalkalaan suuntaaville klaanitovereillemme, ja lähdimme itse kohti etelää jokea seuraten.
//Laventeli ja Sumu?
