Perhopentu
Kirjoittaja: Saaga
Henkäisin, kun Syreenisumu mainitsi, että voisi kertoa minulle millaista oli olla soturi tai oppilas. Noista kahdesta valitsisin oppilaana olon.
“Voitko kertoa millaista on olla oppilas? Haluaisin tietää, koska sehän on minulla kohta edessä!” hihkaisin iloisena ja loikasin ilmaan. Laskeuduin takaisin hallitusti ja nätisti. Istuuduin ja heilautin häntäni käpälilleni valmistautuen kertomukseen. Se olisi varmasti jännittävä!
“Ihan ensimmäisenä päivänä mestarisi vie sinut kierrokselle leirin ulkopuollelle. Siellä on paljon tilaa. Nummia ja sellaista”, Syreenisumu kertoi. Nyökyttelin innostuneesti. Nummia! Niillä voisi varmasti juoksennella.
“Olen varma, että tulen pitämään joesta. Se kuulostaa niin ihanalle”, sanoin keskeyttäen vahingossa Syreenisumun lauseen.
“Ja perhoset varmasti ovat myös upeita. Minulle kerrottiin, että niitä on viherlehden aikaan joskus jopa leirissä! Haluan niin kovasti uida ja nähdä perhosen ja saalistaa! Puuhun kiipeäminen olisi myös upeaa”, höpötin paljonkin tajuamattani. Hiljenin vasta, kun tajusin, että Syreenisumu oli tippunut puusta ja satuttanut itsensä. Silmäni laajenivat ja ilmeeni muuttui heti pahoittelevaksi. En vain löytänyt sanojani.
“Voi ei. Anteeksi”, sopertelin sekavasti.
//Syre?
