Perhopentu
Kirjoittaja: Saaga
Leikimme taas Ahmapennun kanssa leikkitappelua mutta hänen piti mennä juttelemaan jonkun toisen kissan kanssa, joten jäin yksin. En lähiaikoina ollut jäänyt kauheasti yksin, koska olimme leikkineet ja viettäneet niin paljon aikaa kokoajan. Ahmapentu oli alkanut avautumaan minulle taas hitusen enemmän ja nyt hän jopa aloitti välillä keskustelun uudesta aiheesta, mikä oli jo valtava askel ystävystymisemme kannalta. Minua hymyilytti, kun mietin pesätoveriani. Hänestä tulisi ihan varmasti ystäväni joskus vielä. Tassuttelin ympyrää leirin aukiolla, kun muistin yhden jutun. Olin nähnyt kuinka Syreenisumu oli kuljetettu parantajan pesään. Voisin ehkä mennä kysymään häneltä miten hän voi. Tepsuttelin hilpeästi parantajan pesään sisään. Näin masentuneen näköisen Syreenisumun heti ja loikin tuon luo.
“Hei Syreenisumu! Miten voit?” nau’uin hymyillen. Pidin tuosta naaraasta jo nyt vaikka hän ei ehtinyt edes sanoa mitään.
“Ihan kohtalaisesti. Vähän särkee tätä jalkaa”, naaraan ääni oli kaunis mutta hieman surumielinen. Kadehdin naaraan kaunista ääntä, kun omani tuntui olevan hieman käheä ja repsakka. Se kuulosti hieman kollikissan ääneltä. Hetken päästä huomasin myös, että naaraalla oli eripari silmät. Henkäisin ääneekkäästi nähdessäni ne. Olin todella katellinen niistäkin!
“Ei voi olla totta! Sinulla on niin kauniit silmät!” hihkuin äänekkäästi. Ehkä kehut auttaisivat Syreenisumua ja hänelle tulisi parempi mieli.
//Syre?
