Perhopuro
Kirjoittaja: Saaga
Vaikka olinkin rakastanut jokaista päivää pentutarhalla yhdessä Kehrätassun kanssa, en voinut olla tyytyväisempi päästessäni palaamaan soturien pesään ja tavallisiin soturin askareisiin. En kuitenkaan kyennyt lopettamaan tyttärestäni huolehtimista. Ajatukseni kiersivät kehää Korpikasteen ympärillä ja kaikkien niiden ilkeiden asioiden, joita olin muilta kissoilta hänestä kuullut.
Ravistin turkkiani ja maistelin ilmaa. Nyt olin kuitenkin yksikseni saalistamassa, joten oli paras keskittyä siihen eikä huolehtimiseen.
Oppilaiden pesän täytyttyä tuoreilla oppilasnuorukaisilla oli riistan tarve suurempi, mutta saalistajia oli myös enemmän eikä vuodenaikakaan enää koittanut sotia kissojen hyvinvointia vastaan. Metsä palaisi pian entiseen loistoonsa kuten joka hiirenkorvan aikaan ja sitten kaikilla olisi vatsat täynnä, ajattelin kaihoisasti.
Pienen pähkinäpensaan alta kuului rapinaa. Käpäläni pysähtyivät automaattisesti. Oli mahtavaa nähdä, etten ollut menettänyt taitojani kyyristyin ja sain sieraimiini pistävän hajun. Oravan jätöksiä.
Hiivin itse saaliin tuoksun perässä ja pian sainkin jo levittää kehoni loikkaan. Eläin pyrki kohti puuta, mutta jäi käpälieni väliin kesken matkaa. Taitoin sen niskat taitavalla liikkeellä ja nostin sen leukoihini.
Saaliseläimen houkutteleva haju piinasi minua koko matkan valitsemalleni suurelle tammelle, jonka juureen yleensä hautasin saaliini tällä metsän puoliskolla metsästäessäni. Onnistuin kuitenkin vastustelemaan elukan ahmimista tarpeeksi kauan ja pian se jo unohtui päästessäni uuden riistaeläimen jäljille.
