Perhopuro
Kirjoittaja: Saaga
Olin suorastaan kateellinen Hiilihampaalle. Hän tuntui olevan niin vahva. En ymmärtänyt miten kukaan pystyi kestämään niin paljon menetystä ja nousemaan silti jaloilleen joka päivä. Huokaisin ja seurasin rakasta isoisääni. Pian olimmekin jo löytäneet oravan, joka kaikessa rauhassa piilotteli jossain pusikoissa. Lähdin kiertämään Hiilihampaan kanssa vastakkaiseen suuntaan hänen suunnitelmansa mukaan. Yhtäkkiä tuntui kuin olisin oppilas ja pyydystäisin mestarini kanssa ensimmäistä oravaani. Räpyttelin silmiäni kiivaasti ja koitin pysyä keskittyneenä saalistamiseen. Hengitin hiljaisesti sisään ja loin katsekontaktin Hiilihampaaseen, joka oli ilmeisesti löytänyt kohteemme. Kiersin vielä hiukan pidemmälle ja kohdistin katseeni oravaan. Olin lähempänä kuin Hiilihammas ja siksi tämä varmaan nyökkäsikin minulle merkin lähteä oravan perään, jotta se juoksisi suoraan isoisäni syliin. Hiivin kohti oravaa ja valmistauduin loikkaamaan. Loikkasin vähän turhan sivuun, mikä sai oravan hätääntymään. Se lähti nelistämään karkuun, mutta Hiilihammas sai sen kiinni juuri sovitusti. Kömmin ylös maasta, mihin olin kaatunut loikkani voimasta. Minua ei suinkaan ollut sattunut, mutta olin silti hieman pöllämystynyt. En ollut saalistanut liian pitkään aikaan, jotta olisin muistanut miten pysytään pystyssä.
“Sattuiko sinuun?” Hiilihammas kysyi saalis kuolleena käpälissään. Pudistin nopeasti päätäni. Olin kuitenkin jo aika uupunut. En tiennyt halusinko saalistaa enää enempää. Minulla ei tainnut olla saalistamiseen vaadittavia keskittymiskykyä tai energiatasoa juuri nyt.
//Hiili?
