Perhopuro
Kirjoittaja: Saaga
Huokaisin mietteliäänä, kun Jänötassu kysyi minusta ja Ahmatahmasta.
“Hän on ollut hieman… outo lähiaikoina. En usko sen liittyvän minuun mutta koskaan ei voi olla varma”, nau’uin. Vatsassani tuntui murheen painava tunne, josta halusin irti niin nopeasti kuin mahdollista. Nyt nauttisin täysin rinnoin Jänötassun seurasta.
“Ei puhuta hänestä nyt vaan nautitaan tästä päivästä”, ehdotin hymyillen. Jänötassu, joka oli juuri ollut sanomassa jotain nyökkäsi ja antoi selvästi asian olla.
“Miten sinulla on mennyt harjoituksissa?” kysyin iloisesti.
“Ihan hyvin. Mesitähti on hyvä mestari ja opin häneltä paljon joka kerta. Toki onhan minulla vaikka mitä opittavaa vielä”, Jänötassu totesi. Nyökyttelin ja jatkoin kävelyä katsellen ympäristöä. Hiirenkorva oli tällä kertaa oikein kaunis ja mukavan lämmin. Rakastin hiirenkorvaa mutta vielä sitäkin enemmän rakastin viherlehteä ja rakastin ajatusta, että tänä viherlehtenä viettäisin niin paljon aikaa Jänötassun sekä Ahmatahman kanssa ja pitäisin hauskaa kaikkien ystävieni kanssa.
“Mukavaa kuulla. Toivon, että saat pian soturinimesi”, nau’uin ja vilkaisin nuorempaa kollia silmät loistaen. Hän tiesi varsin hyvin, että minulla oli kiire päästä kokeilemaan kumppanuutta hänen kanssaan.
“Niin minäkin toivon”, Jänötassu sanoi ja hymyili.
Tulimme joen rantaan ja loikkaisin heti ensimmäiselle astinkivelle koskettamaan veden pintaa etukäpälälläni.
“Rakastan vettä”, naukaisin ja katsahdin Jänötassua, joka pysytteli rannalla varovaisena.
“Tule sinäkin tänne, voin siirtyä tuohon seuraavalle kivelle”, sanoin ja loikkasin seuraavalle kivelle. Jänötassu hyppäsi kivelle, jolla olin äskettäin ollut. Hymyilin tälle ja tarkkailin hetken ajan virtaavaa vettä.
“Eikö olekin kaunista?” kysyin onnellisena ja kumarruin kohti vettä mutta en huomannut, että kiven reunat olivat märät ja sen takia kovin liukkaat. Yritin pitää kiinni kivestä mutta molskahdin pää edellä veteen. Pakokauhu valtasi minut ja koitin parhaani mukaan pyristellä pintaan, mutta hukkasin suunnan. Kurkottelin joka suuntaan ja koitin päästä pintaan. Keuhkoissani tuntui polttavalta. Jospa vain pääsisin pintaan niin pääsisin uimaan rantaan. Tunsin kuinka haukkasin pakolla vettä keuhkoihini ja päässäni alkoi tuntua pyörryttävältä. En tiennyt selviäisinkö. Jos kuolisin tähän, jättäisin Jänötassuun niin isot arvet. Vähiten halusin hänelle surua.
//Jänö?
