Perhopuro
Kirjoittaja: Saaga
Seurasin lehtikadon etenemistä huolella nyt, kun riistasta oikeasti alkoi olla pulaa. Lunta satoi lähes joka päivä ja kinokset olivat suuria. Sentään pääsisimme leikkimään Kehräpennun kanssa kivoja lumileikkejä. Ihailin joidenkin rakentamia lumikissoja. Tiesin ainakin Nopsaliekin olevan oikein kova rakentelemaan niitä. Joku toinen oli rakentanut pienen katottoman pesän lumesta. Ehkäpä se oli joku pennuista tai oppilaista. He rakastivat leikkiä lumessa. Niin viattomia naiiveja pikku sieluja, jotka eivät vielä ymmärtäneet lehtikadon vaaraa kokonaisuudessaan. Eloklaanin tapoihin kuului ruokkia pennut ja kuningttaret ensin, mutta kieltäydyin aina. Söisin sotureiden kanssa, en kuningattarien. En minä kuitenkaan ollut oikea kuningatar. Kehräpentu oli kipitllyt leikkimään toisten pentujen kanssa, joten minä vain istuskelin kauempana ja pidin heitä välillä silmällä. Luotin heidän kykyynsä leikkiä turvallisesti. Kiersin häntäni käpälilleni ja katsoin muualle leiriin. Korppitähti istui Litteäkiven lähellä katsellen, kun Käärmekulta jakoi partioita. Meden päätettyä eläköitymisestään oli Korppitähdestä tullut päällikkö ja Käärmekullasta varapäällikkö. Oli edelleen hiukan outoa nähdä uudet johtohahmot toimissaan, mutta tottuisin siihen kyllä ajan myötä. Isompi totutteleminen oli varmasti itse päälliköllä ja varapäälliköllä. Haukottelin ja nuolaisin rintaani. Toimettomuus teki minusta hyvin tylsistyneen. Vaikka olisin voinut leikkiä pentujen kanssa tai tehdä jotain, ei minun tehnyt mieli. Mielessäni oli taas surullinen pilvi, joka ripotteli ikävää oloa kaikkialle kehooni. Minun oli ikävä Jänötassua ja minun oli ikävä oppilasaikojani.
