Perhopuro
Kirjoittaja: Saaga
Leikkiin liittyi Erhepentu, joka vaikutti oikein herttaiselta pienokaiselta. Hän oli vähän omissa ajatuksissaan aina toisinaan, mutta leikki näytti silti tyydyttävän Kehräpentua. Olin ylpeä nähdessäni kuinka empaattiseksi ja ymmärtäväiseksi tämä oli kasvanut. Klaani saisi hänestä upean soturin.
Silitin pienokaiseni selkää, kun hän seisoi vierelläni ylpeästi kuono korkealla. Oli hänen nimitysmenojensa aika. Sanat eivät riittäneet kuvailemaan kuinka ylpeä olin pienestä soturittarestani.
Ihmeellisen siteen olin kehittänyt kissaan, joka ei edes ollut omaa vertani. Olin toisaalta siitä tosi onnellinen, sillä se vain todisti ettei emonrakkaus katsonut biologista syntyperää.
Nimittämismenojen jälkeen katselin kaihoisana, kun Kehrätassu lähti leiristä uuden mestarinsa kanssa. En pitänyt siitä, että Korppitähti oli valinnut pienokaiselleni juuri Korpikasteen. Ehkä he kuitenkin tulisivat toimeen ja auttaisivathan muutkin soturit hänen kouluttamisessaan.
Kävellessäni takaisin pentutarhalle Syreenisumu pukkasi minua kylkeen. Hymyilin nähdessäni ystäväni kirkkaat silmät.
“Onnitteluni”, naaras naukui hieman leikitellen. Pyöräytin silmiäni ja pysähdyin.
“No Kehrätassua sinun pitäisi onnitella eikä minua”, vastasin huvittuneena.
“Lupaan onnitella häntäkin”, Syreenisumu tokaisi, “Tarvitsetko apua muuttamisessa?”
“Minulla on jo pesä valmiina soturienpesässä, mutta kai siihen voisi sammalet vaihtaa”, nau’uin mietteliäänä. Syreenisumu nyökkäsi ja lupasi auttaa minua purkamaan vanhan pesäni pentutarhalta ja hakemaan uusia tarvikkeita soturien pesässä sijaitsevaan pesää varten.
Pidin huolen, että kiitin häntä tarpeeksi ja sen jälkeen menin ilmoittautumaan illan viimeiseen partioon. Olisi mukava päästä leiristä ulos monen kuun jälkeen.
