Perhotassu
Kirjoittaja: Saaga
“Minusta se oli kyllä hieno kokemus”, nau’uin silmät edelleen kimmeltäen iloisesti. Nyt, kun sain muuta ajateltavaa minua ei jännittänyt enää niin kovin.
“Ahmatassu on pitänyt hieman etäisyyttä minuun. Hän vaikuttaa katkeralta, ettei heidän joukkueensa voitanut mutta en tiedä miten se minun vikani on, sillä emme mekään voittaneet”, sanoin hieman alakuloisesti. Jänötassu kohautti lapojaan.
“Niinpä. Ei se sinun vikasi ole. Huoli pois ja pidetään kivaa uintiharjoituksissa, joohan?” hän naukui ja katsoi minuun veikeä virne kasvoillaan. Nyökkäsin hymyn puhjetessa taas naamalleni. Pääsimme rantaan saakka kuuntelemaan Mesitähden selostusta, siitä ettemme saisi mennä liian pitkälle veteen vaan tällä kertaa riittäisi ihan vain se, että kahlaisimme ja totuttelisimme liikkumaan vedessä. Jännitykseni laukesi heti, kun kosketin vettä etukäpälilläni. Se tuntui viileähköltä muttei liian kylmältä ja en edes vältämättä joutuisi uimaan tänään vaan kahlailu taitaisi riittää. Jänötassu meni edeltä ja katseli välillä taakseen virnuillen hassusti, kun vesi lähestyi hänen vatsaansa. Naurahdin ja seurasin perästä mutta nauru hyytyi pian, kun kylmää vettä oli jo lapoihin saakka.
“Tulkaapa hieman takaisin päin”, Hiilihammas kehotti. Hän oli itsekin kahlannut veteen mutta siinä missä minulla olisi ollut vettä vatsaan asti se riitti juuri hieman yli puoleen väliin hänen tassujaan. Peruutin taaksepäin niin, että vettä oli kylkiini ja jatkoin kahlailua.
//Jänö?
