Perhotassu
Kirjoittaja: Saaga
“Puhutaan ulkona”, tokaisin nopeasti Jänöpennulle. Nyökkäsin kohteliaasti Kimalaistoiveelle.
“Miten olette voineet täällä?” kysyin iloisesti ja vilkaisin syvemmälle pesään. Lehtomyrsky makoili pesässään mutta muita pesässä ei ollut. Suurin syy kysymykselle oli Sypressikuiskeen kuolema mutta en halunnut mainita tuota nimeä hänen pentunsa läsnäollessa.
“Ihan hyvin, kiitos kysymästä”, Kimalaistoive naukui ja vilkaisi Jänöpentua. Otin sen merkkinä mennä hänen kanssaan ulos ja lopettaa kyselyn. Ymmärsin sen ja päätin viedä keskustelun loppuun.
“Me menemmekin nyt ulos. Hyvää ruokahalua”, sanoin hymyillen hilpeästi ja lähdin pois pesästä. Jänöseurasi minua ulos pyytämättäkin.
“Niin. Mihin jäimmekään. Minusta on mahtavaa olla ulkona! Siellä on niin mukavaa. Saalistaminen klaanille on ihan parasta, koska saat olla avuksi!” kerroin hymyillen Jänöpennulle. Hän nyökytteli silmät taas suurina.
“Onko sinulla muuta kysyttävää? Vastaan mielellään kysymyksiisi. Äläkä ajattele, että on tyhmiä kysymyksiä, sillä en keksi yhtäkään tällä hetkellä”, höpötin innostuneesti. Rakastin pentuja ja muutenkin kissoja. Rakastin kaikkia kissoja! Olisimpa minäkin edelleen pentu. Toisaalta velvollisuudet toivat mukavaa maustetta elämään.
//Jänö?
