Perhotassu
Kirjoittaja: Saaga
Nyökyttelin mestarini ohjeille innoissani. Piiloutumisharjoitukset kuulostivat mahtavalle. Odotin miten aloittaisimme, koska en ollut varma mitä tehdä.
“Ajattele tätä kuin piilosleikkinä”, Hiilihammas sanoi, kun näki epävarman ilmeeni. Nyökkäsin silmät kirkastuen, kun vihdoin tajusin mitä hän tarkoitti. Soturi nyökkäsi ja avasi taas suunsa.
“Minä menen tuohon ihan lähelle niin etten kuintekaan nää mihin suuntaan sinä lähdet”, hän sanoi ja tassutti pois. Sydämeni hakkasi vauhdikkaasti ja tunsin kuinka innostus virtasi kehossani. Se herätti jokaisen aistini ja valmisti minut käyttämään päätäni. Lähdin tassuttamaan suoraan pois päin Hiilihampaasta. Hiivin hiljaa mutta nopeasti koittaen olla pitämättä pienintäkään ääntä. Onneksi lunta leijaili taivaalta hiljalleen ja se peitti askelteni jäljet aika nopeasti. Hetken kävelyn ja mietiskelyn jälkeen löysin pensaan alta kohdan, johon lumi ei ollut yltänyt. Siinä kasvoi kasa jotain voimakkaan tuoksuista yrttiä. En ollut haistanut sitä koskaan leirissä joten uskalsin kajota siihen ja kieriskellä siinä peittäen turkkini tyystin sen hajuun. Arvelin, että olin kieriskellyt nyt tarpeeksi yrtissä ja saanut sen hajua itseeni ja lähdin siis piilopaikan hakuun. Siihen ei mennyt niin kauaa kuin hajun piilottamiseen. Piilouduin yhden pensaan alle pieneen koloon. Pensas oli hyvin tiheä, joten se teki näkemisestäni vaikeampaa. Koitin myös kaivautua hieman lehtiin sulautuakseni pensaaseen ja sen alla olevaan maahan. Kyyhötin sitten siinä odottamassa josko Hiilihammas löytäisi minut.
//Hiili?
