Perhotassu
Kirjoittaja: Saaga
Mietin hetken. Kollin kysymys oli hiukan hankala minulle, sillä olin vain pieni pentu, kun Eloklaani oli jo päässyt Kuolonklaanin vallasta.
“No siis. En tiedä heidän motiivejaan mutta voisin olettaa, että he halusivat meidän metsästysmaamme. Sodan aikana meidän reviireillemme tuli myös sellainen joukko, jotka kutsuivat itseään Kujakissayhteisöksi ja he tekivät myös osansa meidän nummille ajamisessa”, kertoilin. Minulle ei ollut mitenkään hirveän raskas aihe, sillä se oli mennyttä.
“Kuolonklaani lähetti meidän leiriimme vartioita ja kukaan ei saanut poistua leiristä saati sitten edes pesistä ilman lupaa. Vartiat… vartiat joskus satuttivat meitä”, nau’uin viimeiset sanat hieman epävakaasti. Päätin kuitenkin jatkaa loppuun sen minkä olin aloittanut.
“He eivät satuttaneet minua, kiitos Tähtiklaanille siitä, mutta oli kamalaa nähdä kissojen kärsivän niin”, sanoin ja kaduin heti sanojani. Olikohan pennulle liikaa kuulla tälläistä. Menin hieman paniikkiin, kun Jänöpentu ei hetkeen vastannut.
“He eivät kyllä tule koskaan pääsemään takaisin valtaan niinkuin silloin”, nau’uin ja hymyilin. Sydämessäni pisti, kun puheenaihe vei minun ajatukset vanhempiini. Kaipasin heitä niin paljon.
//Jänö?
