Pohjaharha
Kirjoittaja: Elandra
//TAISTELUTARINA
Olin joutunut tilanteeseen, johon en olisi toivonut joutuvani. Kesken saalistuspartion, olin ensinnäkin törmännyt Pöllöviiltoon. Nuorempi soturi oli puuhaillut aivan muuta kuin saalistanut. Kun olin mennyt tästä hänelle mainitsemaan, olin saanut likaisenvalkean kollin vihat niskaani. Olisin varmasti saanut nuoren kollin kimppuuni, ellei tilannetta olisi keskeyttänyt voimakas Kuolonklaanin tuoksu, jonka vihollisklaanin reviiriltä tuleva kirpsakka tuuli toi mukanaan. Olimme toki lähellä rajaa, mutta haju oli siitä huolimatta liian voimakas. Korvani nousivat pystyyn ja käänsin katseeni Pöllöviillosta kissaan, joka parhaillaan juoksi hangessa kohti Kuolonklaanin rajaa orava suussaan. Kilpikonnalaikukas naaras oli selvästi rajan tällä puolen ja kaiken lisäksi hän oli varastanut riistaamme!
Äkkipikainen ja puhtaasti ilkeä Pöllöviilto oli silmin nähden vihainen. Hän lähti heti kissan perään rajan tuntumaan. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin seurata perässä. Olisin halunnut hoitaa asian puhumalla, mutta Pöllöviillon tuntien se ei onnistuisi. Päästyämme rajan tuntumaan ja kahden kuolonklaanilaisen luokse, Pöllöviilto ei aikaillut vaan avasi suunsa. Hän laukoi toisen klaanin jäsenille solvauksia karvat pystyssä vihaisesti sähisten. Yritin rauhoitella kollia, jotta voisimme hoitaa tilanteen järkevästi ilman turhaa verenvuodatusta. Kuolonklaanilaiset olivat rikkoneet yhdessä sovittuja lakeja, vaikka ne eivät kaikesta päätellen merkinneet heille enää yhtään mitään. En pitänyt siitä, että he olettivat voivansa tulla reviirillemme ilman seurauksia.
Naaraskissa kertoi hakeneensa Kuolonklaanin reviiriltä paenneen oravan ja hänen mielestään asiassa ei ollut sen enempää käsiteltävää. Minä olin ehdottoman eri mieltä. Vaikka saalis olikin tullut toisen klaanin reviiriltä, ei kuolonklaanilaisilla ollut oikeutta ylittää Eloklaanin rajaa. En ennättänyt puuttua asiaan, kun Pöllöviilto taas avasi suunsa. En voinut tehdä mitään, kun sanaharkka muuttui nopeasti taisteluksi Pöllöviillon aloituksesta. En ollut taistelun kannalla, mutta nyt en voisi enää perääntyä. Vaikkei Pöllöviilto ollut suosikkikissojani, hän oli siitä huolimatta klaanitoverini ja minun olisi puolustettava häntä.
Kävimme yhdessä taistoon kuolonklaanilaisia vastaan. Vaikka Pöllöviilto olikin taitava taistelija, häneltä puuttui taisteluun vaadittava kokemus. Tiesin toisen kuolonklaanilaisen – Sähkötuhon – olevan taitava taistelija ja kokenut soturi. Olin yrittänyt auttaa klaanitoveriani hyökkäämällä Sähkötuhon kimppuun, mutta kilpikonnalaikukas kuolonklaanilainen oli repinyt minut irti toverinsa niskasta.
Vaikken ollut erityisen etevä taistelija, pärjäsin aikalailla ongelmitta kuolonklaanilaista vastaan. Naaras joko oli minua huonompi taistelija tai sitten hän vain esitti väsyttääkseen minut. Laikukas naaraskissa syöksähti minua kohti, ja otin iskun vastaan. Kun naaras loikkasi kynnet ojossa ja hampaat irvessä minua kohti, heittäydyin hänen mukanaan maahan ja kierähdin selän kautta ympäri ja kiedoin käpäläni vihollisen ympäri niin, että hän paiskautui koskemattomaan hankeen. Lumi pöllähti ilmaan, kun kuolonklaanilaisnaaras mätkähti puuterimaisen lumen sekaan. Ennen kuin hän ehti nousta ylös, syöksähdin kissaa kohti. Hän ei ehtinyt valmistautua hyökkäykseeni, joten onnistuin vaivatta iskemään hampaani soturin vasempaan lapaan. Hän rääkäisi kivusta ja yritti kurotella minua hampaillaan. Soturi sai kuin saikin otteen korvastani, eikä hän päästänyt irti vaikka puristin leukojani tiukemmin yhteen. Kissa ei ollut taitava taistelija, mutta ei hän myöskään ollut typerä. Olimme pattitilanteessa, jossa kumpikaan ei voinut tehdä mitään, ellei jompi kumpi luovuttaisi ja irrottaisi otettaan.
Yritin miettiä ratkaisua tilanteeseen. Puhuminen ei varmastikaan auttaisi, sillä kissa ei vaikuttanut kunnioittavan Eloklaanin rajaa, josta päättelin ettei hän välittäisi sanoistani. Miettimiseni loppui lyhyeen, sillä kuolonklaanilainen selvästi kyllästyi odotteluun. Kun hän vielä piti tiukasti otteensa korvastani, naaras nykäisi päätään taaksepäin. Viiltävä kipu lävisti kehoni, kun liikkeen seurauksena pala vasemmasta korvastani irtosi. Kipu sai minut löysäämään leukojani, jonka seurauksena kuolonklaanilainen pääsi kiepahtamaan ympäri ja pakenemaan otteestani.
Kärvistelin hetken kivuissani irvistellen, samalla pitäen tiukasti katseeni kiinni vihollisessa. Kilpikonnalaikukkaan naaraan lavasta vuosi verta. Hän katsoi minua vihaisesti ja lähti hetimmiten uuteen hyökkäykseen.
//Sähkö?
