Pohjaharha
Kirjoittaja: Elandra
Hiilihampaan kysymykset olivat sellaisia, joita myös itse olin aikoinani pyöritellyt paljonkin mielessäni. Olin kuitenkin todennut, että kysymykset olivat turhia. Ne herättivät epäluottamusta esi-isiämme kohtaan, joka ei mielestäni ollut oikein.
”Minä luulen, että noihin kysymyksiin saamme vastauksen vasta sitten, kun vaellamme itse Tähtiklaanin metsästysmailla. Me olemme täällä vain kuolevaisia, emmekä ymmärrä tämän maailman asioista läheskään kaikkea, eikä meillä siksi ole oikeutta epäillä Tähtiklaanin päätöksiä”, naukaisin rauhallisella äänellä, mutta suoraan. Hiilihammas ei vastannut mitään, vaan ruskeaturkkinen kolli katsoi minua epäröiden.
”Minä luulen, ettei Tähtiklaanikan pysty estämään kaikkea pahuutta. Maailmassa on oltava pahuutta ja surullisia asioita jonkin verran, elämä ei voi koskaan olla liian pitkään täysin onnellista ja rauhallista. Tähtiklaani toimii vain valitsijana, sillä jotain pahaa on tapahduttava. Mieti nyt, jos Tähtiklaani ei tekisi mitään ja asiat tapahtuisivat summan mutikassa: koko maailma ajautuisi sekasortoon. Minä tiedän, että sinä olet joutunut kestämään paljon, mutta luulen, että se kaikki johtuu siitä, että Tähtiklaani pitää sinua vahvana. Sinä kestät mitä tahansa tiellesi tuleekaan, mutta heikoimmat kissat – kuten nyt esimerkiksi Haavemuisto-parka – eivät kestä. Mieti, jos kaikki tuo sinun tuskasi olisi heitetty jo valmiiksi heikon Haavemuiston niskaan. Hän olisi vielä enemmän sekaisin mitä hän on nyt”, päätin pitkän puheenvuoroni ja annoin viimein Hiilihampaalle mahdollisuuden puhua. Esi-isät olivat minulle tärkeitä ja arvostin ja kunnioitin heitä viimeiseen saakka. Halusin saada myös Hiilihampaan taas ymmärtämään, miten tärkeitä esi-isät olivatkaan.
//Hiili?
KP-boosti käytössä
