Pohjaharha
Kirjoittaja: Elandra
//TAISTELUTARINA
Rauhanomaisen, ihanan uneni oli keskeyttänyt kylmäävä parkaisu, joka kuului pääaukiolta. Minä ja moni muu eloklaanilaissoturi olimme heränneet parkaisuun ja nousseet salamannopeasti ylös. Kukaan ei jäänyt siloittelemaan nukkuessa sotkuuntunutta turkkiaan, vaan kuin sanattomasta sopimuksesta ääneen heränneet soturit lähtivät vyörymään ulos pesän lämmöstä.
Kylmällä pääaukiolla kohtasimme näyn, joka sai minutkin hetkeksi jähmettymään. Leiri oli täynnä tuntemattomia kissoja, ja yksi heistä oli käynyt yövartiossa olleen Rastaskukan kimppuun. Harmaa naaraskissa oli painanut kilpikonnakuvioisen soturin hankeen ja puri parhaillaan soturin kaulaa. Kun eloklaanilaissoturit olivat päässeet aukiolle, viholliset aloittivat heti hyökkäyksen. Olin niin väsynyt, että minulla meni hetki ymmärtää mitä oli tapahtunut. Mutta kun se ajatus iskostui päähäni, minun oli toimittava. Viholliset olivat hyökänneet Eloklaanin leiriin ja meidän olisi puolustettava klaaniamme. Ilmassa leijui vahvasti sekä erakoiden että kuolonklaanilaisten hajuja. Siitä päätellen Kuolonklaanikin oli mukana tässä ja klaani oli sillä silmänräpäyksellä saanut Eloklaanin vihollisekseen, kun he olivat astuneet käpälällään leiriin aikeena aloittaa taistelu.
Väistelin meitä kohti hyökkääviä erakoita ja kuolonklaanilaisia ketterästi ja lähdin juoksemaan kohti aukion keskellä olevia naaraita. Harmaa kissa oli juuri iskemässä hampaansa uudestaan Rastaskukan kaulaan, mutta onnistuin estämään sen. Syöksyin kovalla vauhdilla kissan kimppuun ja riuhtaisin hänet irti klaanitoveristani.
Kierimme hetken maassa, jonka jälkeen irtaannuin erakosta ja asetuin vastakkain hänen kanssaan. Hetken vain tuijotimme toisiamme. Miksi ihmeessä tämä kissa joukkoineen oli halunnut asettua Eloklaania vastaan? En ymmärtänyt sitä. Hetket tuntuivat piinaavan pitkiltä, kunnes naaras viimein teki liikkeensä; hän hyökkäsi minua kohti, mutta onnistuin väistämään sulavasti hänen terävät kyntensä. Kissa näytti taistelevan tosissaan ja jouduin miettimään, miten selviäisin hänen kynsistään. En ollut mikään mestaritaistelija, joten yksin minun ei ollut hyvä taistella selvästi kokeneempia kissoja vastaan. Sain kiittää Tähtiklaania, kun näin sivusilmälläni Rastaskukan juoksevan meitä kohti. Oli järkevämpää taistella kahdestaan etenkin silloin, kun ei tiennyt mitään vihollisen taidoista tai taistelutavoista. Rastaskukka juoksi lumi takanaan pöllyten meitä kohti ja hän loikkasi kynnet ojossa kohti harmaata viholliskissaa. Mutta myös harmaa kissa oli huomannut lähestyvän eloklaanilaisen ja hän onnistui väistämään soturin hyökkäyksen. Rastaskukka lennähti ilman halki ohitseni suoraan lumihankeen.
”Hahah, katsoisit vähän minne juokset”, naaraskissa virnisti ja käänsi vihreän katseensa minuun. Kohtasin sen empimättä, sillä minä en pelännyt vihollista tai kuolemaa. Puolustaisin klaaniani ja klaanitovereitani viimeiseen hengenvetoon saakka! Viholliskissa aloitti taas hyökkäyksen. Hän ei ollut liikkeiltään erityisen nopea eikä kissa liikkunut hangessa järin ketterästi, mutta hänen taistelutahtonsa oli jopa hieman pelottava. Niskavillani nousivat pystyyn, kun lähdin taas väistämään harmaaturkkisen naaraan lähestyviä hampaita. Mutta juuri kun olin väistämässä, hän arvasi suunnitelmani ja vaihtoi äkkiä suuntaa juuri minua kohti.
Tunsin, kuinka hyökkääjän hampaat upposivat inhottavasti takajalkaani. Hän nykäisi jalkaani taaksepäin, ja liikkeen voimasta menetin tasapainoni ja rojahdin kylmään hankeen. Yritin potkaista vapaaksi jääneellä takajalallani vastustajaa kasvoihin, mutta hän onnistui väistämään potkuni. Etsin epätoivoisesti katseellani Rastaskukkaa. Mihin kilpikonnakuvioinen soturi oli kadonnut?
Pian erotin kauempaa tutun hahmon, jonka tunnistin Rastaskukaksi. Pettymyksekseni soturi oli joutunut kaksintaisteluun ruskeaturkkisen raidallisen kollin kanssa.
Erakko irrotti otteen jalastani ja hetken luulin pääseväni pakoon, mutta juuri noustessani ylös kissa tarttui hampaillaan kiinni niskastani. Tiesin, ettei rimpuilu auttaisi mitään, joten yritin pysyä rauhallisena ja rukoilin, että Tähtiklaani lähettäisi jonkun apuuni. Kissan ote niskastani puristui vain, enkä tiennyt lainkaan mitä hän suunnitteli. Tiesin, että tämä saattaisi olla loppuni.
//Hiili?
