Pohjaharha
Kirjoittaja: Elandra
Viime päivät olivat olleet melkoista myllerrystä.
Rajakahakan jälkeen mieleni oli ollut melkoisen maassa, vaikka olinkin vakuutellut itselleni tehneeni oikein. Se rauhoitti mieltäni, mutta pelko Tähtiklaanin vihasta pyöri jatkuvasti päässäni. Minä tiesin, etten ollut toiminut väärin. Kuolonklaanilaiset olivat rikkoneet sääntöjä, ja sen seurauksena kahakka oli saanut alkunsa. Minä olin mahdollisesti pelastanut klaanitovereideni henget surmaamalla vihollisen, kun tilaisuus oli tullut. En kokenut yhtä suurta syyllisyyttä kuin Metsähallan surmaamisesta, mutta en voinut kieltää, etteikö tapahtuma olisi pyörinyt mielessäni.
Koska elämä ei voinut olla koskaan rauhallista ja tasaista, tietenkin Mesitähti heti kahakkaa seuraavana päivänä ilmoitti minun ja muiden lähtevän etsimään yrttejä sekä muita kissoja. Muuten asia ei ollut minulle mikään ongelma, mutta seura olisi voinut olla tasokkaampaakin. Mesitähti oli nimennyt minut yrttienhakupartioon, johon lähtivät myös Salviakatse ja Hilehuurre. Salviakatseen kanssa tulin kyllä toimeen, mutta Hilehuurre oli aivan mahdoton. Emme olleet jutelleet aikoihin ja se ei haitannut minua lainkaan. Olin kuullut soturin olevan edelleen yhtä vastuuton kuin kuita sitten jouduttuamme jatkuvasti toistemme seuraan. Nyt en voisi enää pakoilla Hilehuurretta, kun joutuisimme viettämään päiviä yhdessä kaksijalkalassa. En odottanut sitä, mutta minulla ei ollut varaa valittaa. Tähtiklaani oli varmasti halunnut tämän menevän näin. Kaikella oli tarkoitus ja minun olisi tyydyttävä kohtalooni.
Olimme taivaltaneet jo miltei puoli päivää, kun viimein pääsimme kaksijalkalaan. En ollut koskaan poistunut Eloklaanin reviiriltä kauas, joten olin melko jännittynyt ja varuillani. Olin kuullut paljon kaksijalkalasta ja sen vaaroista, mutta nyt kun todella seisoimme valtavien kaksijalanpesien ympäröimänä, oloni oli hyvin turvaton. Minkä tahansa kulman takana saattaisi vaania koira, kaksijalka tai hirviö, joten meidän olisi oltava hyvin varuillamme. Vilkuilin vähän väliä Hilehuurretta, sillä en luottanut tabbykuvioiseen soturiin lainkaan. Pahimmassa tapauksessa hän pilaisi sooloilullaan kaiken ja matkaisimme kaikki kolme ennenaikaisesti Tähtiklaaniin.
”Tiedätkö, mistä löydämme yrttejä?” esitin rauhallisella äänellä kysymyksen Salviakatseelle, joka oli meistä ainoa, joka koskaan oli käynyt kaksijalkalassa tai tunsi yrttejä. Naaras näytti miettivän hetken.
”Meidän on etsittävä läpinäkyviä kaksijalkojen pesiä. Niiden sisällä on usein myös lehtikadon aikaan yrttejä”, hopeanharmaa naaras kertoi. Käänsin katseeni pois soturista ja silmäilin lumista kaksijalkalaa, yrittäen etsiä naaraan kuvailemia pesiä. Jos pesät olivat läpinäkyviä, kuinka me löytäisimme ne? Kysymys tuntui typerältä, joten jätin sen esittämättä. Uskoin, että Salviakatse kertoisi kyllä mikäli näkisi sellaisen pesän.
”Siitä on todella pitkä aika, kun kävin täällä viimeksi”, Salviakatse mutisi puoliääneen ja katsahti minun ja Hilehuurteen suuntaan, ”mitä sanoisitte, jos etsisimme jonkun kotikisun ja kysyisitte häneltä tietä?”
//Hile?
