Pohjaharha
Kirjoittaja: Elandra
//TAISTELUTARINA
Tähtiklaani oli kuullut rukoukseni ja lähettänyt Hiilihampaan pelastamaan minut. Hän oli riuhtaissut tuntemattoman erakon pois kimpustani. Minulta oli mennyt hetki ennen kuin olin toennut naaraan hyökkäyksestä, mutta seurasin parin kissanmitan päästä tilannetta. Hiilihammas oli haastanut kissan, mutta yhtäkkiä hänen katseensa harhautui muualle. Se antoi viholliselle tilaisuuden hyökätä ystäväni kimppuun. Olisin halunnut tehdä jotain, mutta oloni tuntui liian heikolta, jouduin vain seuraamaan tilannetta kauempaa ja toivoa, että Hiilihammas kykenisi estämään hyökkäyksen. Huojennuksekseni hyökkääjä tyytyi vain iskemään kynsillään Hiilihammasta poskeen ja irtaantui sitten kauemmas hänestä. Kaksikko katsoi toisiaan pitkään, kuin he olisivat tunteneet toisensa.
Jostain Hiilihammas näytti saavan voimansa ja keskittymiskykynsä takaisin, ja tämä hyökkäsi kohti viholliskissaa. Katsoin jännittyneenä, kuinka harmaa naaras väisteli entisen mestarini iskuja ja aina tilaisuuden tullen sivalsi kynsillään Hiilihampaan ruskeaa turkkia. Vihollinen oli ikäväkseni Hiilihammasta aavistuksen parempi taistelija, vaikka he vaikuttivatkin varsin tasaväkisiltä. Vaikka uskoin ystäväni pärjäävän, minä tiesin, etten voisi jäädä lumeen makaamaan. Pian joku hyökkääjistä huomaisi minut ja tekisi minusta selvää. Vedin syvään henkeä. Tahto puolustaa klaaniani sai minut voimaantumaan ja kampesin itseni pystyyn. Aluksi jalkani tuntuivat huterilta ja voimattomilta, mutta kun harmaa naaraskissan onnistui saada ote Hiilihampaan kaulasta, kaikki muu unohtui. En voinut antaa Hiilihampaan kuolla.
”Hiilihammas!” ulvaisin syöksyessäni kohti harmaaturkkista kissaa. Hän oli suurin piirtein kokoiseni, mutta aavistuksen verran tanakampi kuin minä. Iskeydyin vauhdilla harmaaturkkisen kissan kylkeen ja hän lennähti pois entisen mestarini päältä. Hiilihammas kampesi itsensä pystyyn.
”Tule, mennään sivuummalle”, nau’uin ja viitoin raidallisen kollin perässäni pois harmaan kissan luota. Pysähdyimme hengähtämään piikkihernemuurin varjoon. Silmäilin kauhuissani pimeää pääaukiota, joka oli pullollaan toistensa kimpussa raivolla taistelevia kissoja. Kaikki eloklaanilaiset puolustivat kotiaan valtavalla raivolla, mutta se ei näyttänyt riittävän. Pelottavan moni eloklaanilainen näytti olevan alakynnessä.
”Oletko sinä kunnossa?” kysyin Hiilihampaalta huolestuneena. Tämä oli kovin hengästynyt, eikä se ollut mikään ihme.
//Hiili? :/
