Pohjaharha
Kirjoittaja: Elandra
Oli mukavaa kuulla, että Hiilihammas oli voinut hyvin. Hän ansaitsi elämäänsä vain hyvää, sillä Hiilihammas oli sellainen soturi, jollaisia Eloklaani kaipasi. Mieleeni muistui viime lehtikato, jolloin olin sairastunut viheryskään ja joutunut parantajan pesälle sairastamaan. Hiilihammas oli viihdyttänyt ja lohduttanut minua, vaikka oli itsekin ollut heikossa hapessa. Harva kissa olisi tehnyt niin itselleen ennestään tuntemattoman kissan vuoksi. Hiilihammas oli aina valmis auttamaan apua tarvitsevia, ja sitä minä hänessä eniten arvostin.
”Onko soturina oleminen ollut sellaista kuin olet sen kuvitellut olevan?” tabbykuvioinen soturi kysyi, muttei antanut minulle aikaa vastata hänen jo jatkaessaan:
”Huomaan, että olette tänään ahkeroineet Väärävarjon kanssa.” Kollin jäänsininen katse siirtyi minusta tuoresaaliskasan suuntaan.
”Niin, kävimme aikaisin etsimässä saalista, joskaan saalisonni ei ollut tänään erityisen suotuisa. Soturina oleminen on ollut mielekästä, mutta haastavampaa kuin kuvittelin. Eloklaanissa on paljon sotureita, jotka eivät ota soturiutta tosissaan. On mukavaa, että he haluavat tutustua minuun, mutta minun mielestäni partioidessa on keskityttävä ympäristöön, eikä klaanitovereihin”, vastasin mietteliäänä. Vaikka arvostinkin klaanitovereitani suuresti, en arvostanut jokaisen tapaa toimia. Minun mielestäni partioidessa oli keskityttävä täysillä partiointiin, eikä mihinkään muuhun. Ruskalintu oli jo saapunut paikalle, mutta odotimme yhä Kuuvarjoa, joten minun ja Hiilihampaan keskustelua ei vielä tarvinnut päättää.
”Tiedätkö sinä, miten soturit saataisiin suhtautumaan tehtäviinsä enemmän tosissaan?” esitin entiselle mestarilleni vilpittömän kysymyksen. Rakastin Eloklaania, jonka vuoksi halusin tehdä kaiken mitä pystyin, että sillä menisi hyvin. Hyvät ja tunnolliset soturit vaikuttivat asiaan paljon.
//Hiili?
// 223 sanaa
