Pohjapentu
Kirjoittaja: Elandra
Katsoin innoissani Hiilihammasta, joka oli tehnyt repimästään sammalesta ihan oikean sammalpallon!
”Tietenkin tahdon! Se olisi mahtavaa!” hihkaisin turhan kovaan ääneen. Vilkaisin vaivautuneesti pesässä olevia toipilaita. Kukaan ei onneksi katsonut meihin päin vihaisena. Ehkäpä leikkimme voisi olla muillekin jonkinlaista viihdettä.
”Okei. Tiedätkö miten sammalpalloa pelataan?” Hiilihammas kysyi ja minä nyökkäsin. Olimme isän kanssa pelanneet sammalpalloa ties kuinka monet kerrat ennen kuin olin joutunut parantajan pesälle. En kylläkään ollut varma, oliko Hiilihammas pelannut samalla tavalla kuin me.
Asetuin sairasaukion toiselle laidalle katse kohti tabbykuvioista soturia ja valmistauduin hänen heittoon. Hiilihammas heitti vaivattoman näköisesti sammalpallon kohti minua. Se vieri maata pitkin suhteellisen rauhallisesti kohti minua. Sammalpallon kiinnisaaminen ei tuottanut ongelmia. Iskin palloa etukäpälälläni ja se sinkoutui voimalla takaisin kohti Hiilihammasta. En tiennyt esittikö kolli vain, mutta hän ei saanut palloa kiinni. Se iskeytyi kollin takana olevaan karhunvatukkapensaan seinämään.
En voinut olla nauramatta. Kikattaen juoksin aukion halki sammalpallon ja Hiilihampaan luokse. Kolli alkoi irrottamaan sitä oksista, muttei siitä näyttänyt tulevan mitään. En muista, koska olisin viimeksi nauranut niin paljon. Tuntui hyvältä nähdä, kun Hiilihammaskin nauroi.
”Tämä sammalpallo taitaa olla entinen”, ruskea kolli totesi viitaten pieneen sammalhöttöön, joka ei enää muistuttanut etäisestikään sitä, mitä se aiemmin oli ollut. Minua nauratti taas.
”No, mitä me nyt teemme? Saisimmekohan mennä jo ulos? Tahtoisin nähdä isäni”, kerroin ja käännyin pesän uloskäynnin suuntaan. Kuinka monta päivää minun täytyi odottaa, ennen kuin pystyin poistumaan parantajan pesästä?
”Et ole vielä täysin parantunut, joten joudumme pysyttelemään täällä. Täytyy olla varovaisia, ettemme tartuta muita eloklaanilaisia”, Hiilihammas selitti rauhallisella äänellä ja minä kuuntelin tarkkaavaisesti. Hiilihampaan sanoissa oli järkeä.
”No voisitko sinä sitten kertoa minulle jonkun tarinan? Kerro minulle sinun menneisyydestäsi! Kuka sinun mestarisi oli?” innostuin kyselemään. Minulla ei ollut aikoihin ollut näin paljoa virtaa!
// Hiili?
// 280 sanaa
