Pohjapentu
Kirjoittaja: Elandra
Olin maannut tällä vuoteella jo ties kuinka kauan. Jossain vaiheessa oli ollut pimeää, joten ilmeisesti ainakin yö oli mennyt. Nyt valo yritti tunkeutua sairasaukion tiiviiden seinämien lävitse hämärälle aukiolle.
Oloni ei ollut parantunut, päinvastoin. Olin ollut hurjan väsynyt ja kaiken kukkuraksi jokaista lihastani särki. Yön pimeinä tunteina olin luullut kuolevani, eikä kukaan ollut kai kuullut onnetonta vaikerrustani. Eilen illalla pesään oli tuotu uusi potilas, jonka nimeä en tiennyt. Yhtäkkiä tabbykuvioinen kissa oli vain maannut vuoteellaan minua vastapäätä.
Nuokuin puoliunessa vuoteen laidalla toivoen, että oloni paranisi jo. Valmistauduin mielessäni siihen, etten selviäisi tästä päivästä seuraavaan. Olin juuri vajoamassa mukavan syvään uneen, kun joku tuli luokseni.
”Huomenta, Pohjapentu. Millainen olo sinulla on?” ääni kuului kai Leimutassulle, Eloklaanin parantajaoppilaalle. Nostin väsyneen katseeni kohti kollia, jonka ilme värähti. Kolli kuitenkin korjasi virheensä ja hymyili minulle lämpimästi. Väsymys, päänsärky ja kaikki muut vaivat saivat katseeni seilaamaan edestakaisin oppilaassa ja pesän seinämissä.
Yritin vastata jotakin, mutta suustani tuli ulos vain epämääräistä mutinaa. Tuntui, kuin kurkussani olisi ollut tuhat karvapalloa. Se sai aikaan tukahduttavan pitkään kestävän yskänpuuskan. Kun se viimein loppui, tunsin olevani voimaton.
”Minä haen Liljatuulen”, Leimutassu sanoi pehmeällä äänellä ja katosi ennen kuin ehdin tehdä mitään. Yritin löytää hyvän asennon vuoteesta, mutta kylmyys sai kehoni tärisemään. Oliko täällä oikeasti näin kylmä? Ei eilen ollut, joten ilmeisesti lehtikato oli alkanut kahta kauheampana.
Pian luokseni saapui kaksi hahmoa, Liljatuuli ja Leimutassu. Tummanharmaa parantaja katsoi minua huolestuneen oloisena.
”Olet oikeassa, viheryskää se on. Minä ilmoitan asiasta Mesitähdelle. Tästä eteenpäin kukaan ulkopuolinen ei saa tulla pesälle, ellei oikeasti ole pakko”, parantaja sanoi. Mitä hän tarkoitti? Olisin halunnut, että asiat olisi selitetty minullekin, mutta ilmeisesti se oli liikaa pyydetty. Luuliko kaksikko, etten ymmärtänyt enää mistään mitään?
En jaksanut pyytää selitystä parantajan sanoille, vaan annoin heidän lähteä pois luotani takaisin kivenkoloon.
Painoin pääni sammaliin toivoen, että saisin unen päästä kiinni.
//Leimu tai Hiili?
// 299 sanaa
