Pörriäistassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Helletassu oli yksi mäntti. Siitä lähtien kun Käärmekullasta – siis minun mestaristani – oli tehty varapäällikkö paras ystäväni oli käyttäytynyt kuin hiirenaivo. Hänen mielestään oli Käärmekullan syytä, että hänen isänsä Lieskakajo oli menettänyt mahdollisuutensa tulla klaanin päälliköksi. Kolli oli jaksanut marista minulle asiasta niin monta kertaa, että olimme lopulta päätyneet sanaharkkaan, jonka seurauksena molemmat pitivät toisilleen mykkäkoulua.
Minua ei oikeastaan edes huvittanut puhua kollin kanssa, kun hän oli tuollainen. Minkä minä sille mahdoin, että Korppitähti oli valinnut Käärmekullan Lieskakajon sijaan? Minun isoemollani oli varmasti ollut syynsä valintaansa, enkä pitänyt siitä, miten avoimesti Helletassu arvosteli sukulaistani ja vieläpä klaaninsa päällikköä.
Nyt kun emme olleet Helletassun kanssa puheväleissä, olin ensimmäistä kertaa kokenut yksinäisyyttä. Oli minulla yhä siskoni, mutta he kaksi olivat aina olleet läheisempiä keskenään, joten päädyin viettämään suurimman osan vapaa-ajastani yksinään. Helletassun kanssa en ollut koskaan ollut yksin.
Helletassu, sinä ääliö.
“Pidämme tänään taisteluharjoitukset”, Käärmekulta kertoi minulle tassutellessamme lumisen metsän poikki harjoittelupaikkaa kohti. Olin niin innoissani, että olisin voinut juosta puiden ympäri siksakkia!
“Saat harjoitella liikkeitä toisen oppilaan kanssa”, mestari jatkoi lähestyessämme tuttua harjoitusmonttua, jossa naaras oli opettanut minua aiemminkin. Käpäliäni syyhytti päästä koettamaan niitä liikkeitä käytännössä.
Pyrähdin mestarini ohitse lehdettömän pensaikon läpi montun reunalle ja näin… Helletassun?!
“Sinä?!” Me molemmat älähdimme ääneen täsmälleen samaan aikaan. Punertava kolli näytti olevan aivan yhtä hämillään nähdessään minut.
“Pitääkö minun harjoitella tuota vastaan?” sihahdin Käärmekullalle, joka asteli viereeni hieman toruvan näköisenä, kun olin sillä tavalla rynnännyt hänen edelleen.
“Klaanitoverien on tultava toimeen keskenään”, naaras maukui sen kuuloisena, että vastaväitteille ei ollut sijaa, ja kääntyi sitten nyökkäämään kohteliaasti Varjoliekille, joka istuskeli oppilaansa vieressä. “Sovimme Varjoliekin kanssa, että saatte harjoitella tänään puolustautumista viholliselta.”
Käännyin mulkoilemaan Helletassua närkästyneenä. Jos tässä tilanteessa oli jotakin hyvää, niin ainakin saisin laittaa hänet syömään aiemmat sanansa kun näyttäisin, mitä kaikkea minä osasinkaan.
//Helle? >:(
