Putouslaulu
Kirjoittaja: Ovenkahva
Putouslaulu nukkui soturien pesässä nälssään. Naaras ei oikeastaan nukkunut vaan yritti nukkua. Hänen vieressään Kuuvarjo nukkui sikeästi. Koko muu pesä nukkui sikeästi. Putouslaulun oli vaikea saada unta sekä nälkänsä ja muiden kuorsauksen takia, joten naaras hiipi pois pesästä. Koko klaani oli kuullut suurista harjoituksista ja jokainen, myös pennut olivat innoissaan. Putouslaulun oli vaikeampi olla innoissaan, koska hänellä ei ollut osaa eikä arpaa koko juttuun, mutta esimerkiksi tuota vain vähän nuorempi Huurretassu pääsisi sinne. Niitä ei kuulemma edes saanut katsoa. Putouslaulu vilkaisi ylös taivaalle jossa kuu loisti kirkkaana. Lumi tai loska, miten sitä nyt kutsuisi olisi maassa vielä jonkun aikaa. Naaras lähti hiljaa pois leiristä metsään päin.
Metsässä oli hiljaista ja rauhallista. Putouslaulu rentoutui hiljalleen ja kuunteli rauhallisen yön ääniä. Pöllö huhuili hiljaa jossain ja metsän yöeläimet olivat liikkeellä. Putouslaulu ei kuitenkaan saalistanut, vaan kiipesi yhteen puista, ja katseli metsää sieltä käsin. Pöllö huhuili taas ja pieni sade ropisi puissa. Putouslaulu istui puussa väsyneenä, voipuneena koko lehtikadosta, joka oli onneksi loppunut, sillä puissa näkyi jo silmuja. Metsän yölliset äänet saivat naaraan melkein nukahtamaan, mutta hän pysyi hereillä. Pöllö lensi Putouslaulun ohi ja naaras kiinnitti huomiota sen kokoon. Pöllö oli iso, eikä sitä olisi ollut helppo saalistaa. Putouslaulu vilkaisi alas, ja häntä pelotti, jos tuo putoisi. Niin ei kuitenkaan käynyt ja naaras pääsi turvallisesti alas, ja pesään ennen aamunkoittoa.
Soturit alkoivat heräilemään, juuri sopivasti sen jälkeen kun Putouslaulu oli tullut metsästä ja valahtanut sängylleen. Aukiolle alkoi kerääntymään väkeä ja Minttuliekki lähetti partioita matkaan.
”Putouslaulu, mene Hallavarjon, Väärävarjon ja Harhamietteen kanssa rajapartioon. Merkitkää tarvittaessa rajamerkit” naaras ohjeisti, ja Putouslaulu vilkaisi sakkia. Hallavarjo oli iloisena partion johdossa ja Putouslaulu liittyi siihen.
”Aloitetaan ylhäältä, ja edetään alas uintipaikkaa päin” Hallavarjo ehdotti ja partio seurasi hiljaa johtajan perässä. Partio merkitsi normaalisti hajumerkkejä eika kukaan juuri puhunut mitään. Harhamiete saalisti näkemänsä oravan ja nelikko hautasi sen odottamaan. Kun he palasivat oravan luo, oli jo keskipäivä.
”Viedään se leiriin” Väärävarjo sanoi silmäillen pulskaa oravaa. Harhamiete nyökkäsi ja nelikko lähti leiriin.
Leirissä keskipäivän aikaan jokainen oli vaihtamassa kieliä, ja jokainen joka oli leirissä. Riistakasa ei ollut iso, mutta siitä riitti kaikille. Siltikään Putouslaulu ei hallunnut ottaa mitään ennenkuin kaikki saivat ruokaa. Nälkä painoi vatsaa mutta naaras sinnitteli, eikä sitten jäänytkään mitään. Hopeaputous nappasi viimeisen saaliin ja lähti jonnekkin sitä syömään. Kuuvarjo ehdotti jos he jakaisivat sen mutta Putouslaulua pelotti että tuota pelotti että kolli ei saisi syödäkseen, joten hän tyytyi käpertymän kollin kylkeen joka lämmitti naarasta suuresti. Kuuvarjo söi laihan varpusensa ja kietaisi häntänsä kylmissään olevan Putouslaulun ympärille. He olivat siinä hetken ja sitten Minttuliekki ilmoitti että Putouslaulu menisi saman tien metsästyspartioon. Putouslaulu vilkaisi partioon päin, ja näki Pohjatassun, Hopeaputouksen, Hillasielun ja Lakkakuiskeen. Johdossa oli Hillasielu. Kolli oli itsevarma ja heti kun Putouslaulu saapui paikalle hän lähti johdattamaan partiota kohti sopivaa saalistuspaikkaa. Nälkäinen Putouslaulu yritti pysyä kovassa tahdissa.
He pääsivät jonnekkin, kun Hillasielu jo ilmoitti että hajaannuttaisiin. Putouslaulu lähti seuraamaan kanin hajujälkeä ja muut menivät minne menivät. Kani ei ollut nopea, se oli pullea ja hyvin syönyt. Kani liikkui hitaasti maastossa ja Putouslaulu alkoi vaania, hiljaa hiipien, asettaen jalkansa juuri oikeaan kohtaan. Jossain kauempana räsähti, mutta se ei ollut niin lähellä että jänis olisi kiinnostunut tai pelästynyt. Putouslaulu hyppäsi sen kimppuun, ja kani valahti veltoksi naaraan käpäliin. Nälkäinen Putouslaulu tunsi kanin lämmön ja hänen oli pakko maistaa. Kani oli pehmeää ja hyvää, ja Putouslaulu söi niinkuin ei olisi syönyt pitkän aikaan. Kuitenkin Pohjatassu tupsahti aukiolle. Putouslaulu kääntyi salamana tuon suuntaan. Pohjatassu näytti hämmentyneeltä.
”Mitä sinä oikein teet? Ei partion aikan saa syödä. Saalis pitää viedä klaanille?” Pohjatassu sanoi naaraalle. Putouslaulu vilkaisi nolona kissaan.
”Anteeksi, olin vain nälkäinen!” hän selitti.
”Se ei kyllä auta enään, partion jälkeen menen kertomaan Mesitähdelle” Pohjatassu tuhahti ja jatkoi matkaansa.
”Ja muuten se on soturilain vastaista, toki kerron heti Mesitähdelle” tuo huusi vielä olkansa takaa.
”Tiedän” Putouslaulu sanoi muttei jaksanut enää syödä. Hän yritti vain saalistaa jotain, ja pian partio lähti takaisin.Hillasielu vilkaisi Putouslaulu vihaisen näköisenä, mutta luultavasti hän ei tarkoittanut sitä.
”Tule, Mesitähti haluaa varmasti kuulla tästä!” Pohjatassu intoili, koska olihan kiva saada kertoa tollaista päällikölle.
”Joo kyllä” Putouslaulu sanoi ja asteli Meditähden pesään.
”Mitä asiaa?” Mesitähti kysyi. Hän istui yksin, suunnitteli kai jotain.
”Putouslaulu saalisti partiossa, mutta hän söi sen” Pohjatassu selitti.
”Kiitos, voit nyt varmaan mennä” Mesitähti sanoi Pohjatassulle sitten. Putouslaulu oli jännittynyt, hyvin jännittynyt. Häntä alkoi pelottamaan, ja tuo käänsi katseensa pois.
”Jos sinulla on joku hyvä syy, voin ehkä jättää rangaistukset sikseen. Eikä se edes ole kovin paha juttu, joten rangaistuskaan ei olisi paha, vaikkei sinulla olisi syytä” Mesitähti naukaisi. Putouslaulu kääntyi kolliin päin.
”Itseasiassa jos syyni on hyvä, olen Lehtikadon aikaan ollut hyvin nälissäni. Olen aina ottanut viimeisenä riistaa, enkä ole vastannut, jos joku haluaa jakaa riistaa kanssani. Minusta tuntuu että olin hyviin nälissäni silloin, enkä osannut ajatella järkevästi. Kani oli niin pullea ja lämmin, ja se oli täydellisen ja maukkaan näköinen” Putouslaulu selitti pitkän selityksensä.
”Kyllä, vaikka se onkin soturilain vastaista, siis syödä riistaa eikä viedä sitä klaanille, tämän voin hyväksyä. Muista kuitenkin ettet tee sitä uudestaan.”Kolli vastasi. Putouslaulu nyökkäsi ja palasi aukiolle, josta tuo työntyi soturien pesään, koska ilta oli jo pitkällä. Kuuvarjo hymyili pimeässä ja Putouslaulu asettui kumppaninsa viereen.
