Putoustassu
Kirjoittaja: Shummer
Putoustassu yritti ymmärtää mitä oli sanonut, mutta Huurretassu lähti jo pois. Oli vaikea ymmärtää, mutta yhtä kaikki, hän oli sanonut jotain pahaa. Kai hän sitten oikeasti muisti perhettään. Kyllä Putoustassukin kai olisi, muttei hän kyennyt muistelemaan. Juuri tämän takia hän oli ujo, hän ei vain osannut jutella. Masentuneena itsestään, hän käveli pesään. Huurretassu tuskin enää pitäisi minusta. Ja Putoustassua nolotti, aivan liikaa. Kysymys taisi olla henkilökohtainen. Huurretassulle tietenkin. Putoustassu tunsi että hänen pitäisi mennä pyytämään anteeksi. Hän ei kuitenkaan halunnut nolata itseään liikaa. Putoustassu meni pesään ja näki Huurretassun käpertyneenä kerälle. Hämärässä hän ei nähnyt hänen ilmettään, kun kulki tämän ohi. Asetuin nurkassa olevalle sammalalustalle. Putoustassu mietti kaikenlaista. Hänen ajatuksensa harhautuivat siihen sun tähän, esimerkiksi muihin kissoihin.
Aamulla joku herätteli Putoustassua.
-Sinun pitäisi tulla partioon, Hopeaputous kehotti. Putoustassu nousi valmiina partioon. Kuitenkin hän säikähti Hopeaputouksen vihaista katsetta. Hiljaa hän hiipi partion luo. Hopeputouksella oli kuulemma muuta tehtävää. Hän ei päässyt mukaan koska hän valmensi Huurretassua. Totta puhuen Putoustassu oli kateellinen. Hän ei sitä ääneen pystynyt myöntämään, mutta hän oli todella kateellinen naaraan huomiosta. Mahlahalla oli tuon mestari ja monet pitivät hänestä. Mutta Putoustassu ei tuntunut olevan tarpeeksi.
//187 sanaa
