Putoustassu
Kirjoittaja: Shummer
Putoustassu käveli yhdessä mestarinsa kanssa. He etsivät sopivaa saalistusharjoittelu paikkaa. Lopulta mestari ja oppilas päättivät saalistaa sekametsässä jossain päin reviirien rajaa. Putoustassu asettui kauemmas mestaristaan ja valmistautui vaanimaan. -Muista sitten että älä hätiköi, Putoustassu, Hopeaputous kuiskasi oppilaan perään kun tämä alkoi hiipimään kohti oravaa jonka oli juuri äkännyt. Kun olin vaaninut sitä hiirenhiljaa kauan ja pääsin aina lähemmäksi hyökkäsin lopulta ja sainkin saaliin kiinni. -Hyvä Putoustassu, Hopeaputous kuiskasi. Mestarini oli tainnut äkätä jo toisen saaliin. Lopulta saimme vietyä tuoresaaliskasaan kaksi oravaa ja yhden hiiren. Hopeaputous kehotti minua ottamaan ruokaa. Otin kasasta pienen hiiren ja kysyin olisiko se vain minun, hiiri oli niin pieni eikä kukaan näyttänyt haluavan sitä. Hopeaputous hymyili sanoessaan että se olisi vain minun. Kai mestarit ovat aina niin ylpeitä. Söin hiiren nopeasti ja lähdin kohti klaaninvanhimpien pesää koska minun pitäisi poistaa Kirkaskuonon punkit. -Ai niin, hiirensappi, ajattelin ääneen kun käännyin takaisin. Viereeni ryntäsi Vadelmatassu. -Luulin että minun piti irrottaa Kirkaskuonon punkit mutta kai me se voidaan yhteistyönäkin tehdä? Ahaa, Vadelmatassun piti siis irrottaa punkit myös. Kirkaskuonossa oli ihan liikaa tuttavuutta ja Vadelmatassukin oli aika puhelias. Tuskastuin enkä ensin vastannut mitään mutta nyökkäsin lopulta. -Joo kai se on mahdollista, sain nyökkäyksen lisäksi suustani.
//195 sanaa
