Rastaspentu
Kirjoittaja:
”Minä, minä!”, pompin tohkeissani paikallani Mesitähden kysymyksen kuultuani. Hän oli nähtävästi siirtänyt katseensa hetkeksi Kaurispennun suuntaan, mutta hänen silmänsä tapasivat minut jälleen hänen huomattuaan minun innostuneisuuteni. Hän hymähti ja virnisti minulle leveästi minun kipittäessäni lähemmäs ja lähemmäs Litteäkiveä. Sain pysäytettyä itseni ja laannutettua loputtoman energian sekä intoni hetkeksi aikaa voidakseni tiirailla Litteäkiveä. Se näytti suurelta ja majesteettiselta. En pystynyt vieläkään täysin tajuamaan, olisiko se varmasti okei minulta käydä Litteäkiven päällä. Itse asiassa, minua hieman pelotti jopa koskea Litteäkiveen. Ehkä se oli vaarallinen, kielletty paikka. Käänsin siis pääni isääni, aikeissa sittenkin vain jäädä katselemaan Litteäkiveä, mutta hän ehti jo ottaa minua niskasta kiinni, ennen kuin ehdin sanomaan mitään. Hän hellästi laski minut Litteäkiven päälle, mikä sai sydämeni pompahtamaan. Kiven pinta tuntui liukkaalta käpälieni alla, siksi makasinkin hyvän tovin kiven päällä vatsallani, littanana kuin lehti, säikähdyksen tuomasta kauhusta kangistuneena. Mesitähti näytti saattelevan myös muita sisaruksiani lähemmäs kiveä, jopa kiven päälle. Hänen kuononsa yllättäen töytäisi minua hellästi takaa, mikä auttoi kehoani viimeinkin nousemaan, nähdäkseni millaista todella oli olla Litteäkiven päällä. Ja jos se jonkinlaista oli, oli se vähintään maagista. Täältähän näkee koko leirin ja enemmän! Pääni kääntyili jälleen pyöristyneitten silmieni etsiessä ja vaatiessa vain lisää ja lisää uutta huomattavaa ja tutkittavaa.
Kuulin, kuinka Mesitähti alkoi kertoa meille jotakin leiristä sekä pesistä, mutta minä enemmän puolikuuntelin isääni. Olin liian keskittynyt tutkimaan leiriä itsekseni omaan tahtiini Litteäkiveltä, pälyillen vuoron perään pesiä, kuin myös ohitse vipeltäviä kissoja, erikokoisia ja -näköisiä. Kiinnitin huomiota erityisesti niihin kissoihin, jotka hävisivät leiriaukealta kokonaan. Eivät pesiin, vaan leiriä ympäröivien seinämien läpi siihen rakennetusta aukosta. Pääsisikö leiristäkin vielä pidemmälle jonnekin? Miltä leirin ulkopuolinen maailma näyttää? Nyt minä taas janosin tietää. Nyt kuitenkin Mesitähden ääni kantautui kuuleviin korviini. Hänen oli täytynyt nähdä minun tuijottavan leiristä ulos ja sisään suuntaavia kissoja, kun hän sanoi seuraavaksi:
”Tuolta löytyy reitti leiristä ulos sekä sisään. Kuitenkin, te ette saa sinne mennä lainkaan, ennen kuin olette oppilaita, ja silloinkaan ette saa lähteä leiristä yksin.”
Katsahdin isääni naama pettyneisyyttäni kuvaavassa mutrussa. Ääneeni eksyi sattumalta pikku hippunen vihaakin, kun intin isälle:
”Mutta minä haluan nähdä, mitä leirin ulkopuolella on! Enkö voisi käydä nopeasti vilkaisemassa?”
Mesitähti pudisti rauhallisena päätään. Päästin vielä protestoivan puuskahduksen, ennen kuin puoli liu´uin alas Litteäkiveltä, ollen samalla miltei törmätä emoon.
//Mesi tai muut pennut?
363 sanaa
