Rhiannon
Rhiannon vilkuili epäluuloisesti veljensä suuntaan. Kollihan vaikutti nauttivan siitä, että häkkeihin kahlitut kissat suorastaan anelivat hänen huomiotaan. Ja totta puhuen, Rhiannonistakin oli mukavaa, että hänen läsnäolonsa huomattiin. Se sai naaraan tuntemaan olonsa tärkeäksi. Rhiannon katseli häkkikissojen kanssa flirttailevaa Amoria. Kollihan oli täällä kuin kala vedessä. Rhiannonin katse ja huomio kuitenkin kiinnittyi johonkin rotevaan ja ruskeaan. Kolli vaikutti hermostuneelta.
“Kaveria?” Rhiannon toisti kollin sanansa kuin käsite olisi ollut hänelle vieras. Naaraan katse viipyili tuntemattoman kollin ruskeassa turkissa. He eivät olleet koskaan tavanneet ja nyt he sitten olivat jo kavereita? Rhiannonhan oli tehnyt muihin kissoihin tutustumisesta aivan liian vaikeaa! Olisi vain pitänyt hankkiutua häkkiin ja ujeltaa korvia särkevällä tavalla.
“Sinä etenet aika nopeasti”, Rhiannon huomautti ja antoi sen jäädä viipyilemään heidän välilleen. Naaras kurottautui tarkastelemaan metallisia kaltereita. Oli suorastaan loukkaavaa, että kaksijalat saattoivat sulkea kissoja tällaisiin viritelmiin ja sitten odottaa kurjilta kissoilta jonkinlaista kiitollisuutta ruokkimisesta. Tosin moni emokissa taisi pitää samanlaista järjestelyä erinomaisena ideana. Rhiannon vilkaisia Amoriin. Kosiskeluretkellä, kuten aina. Naaras astui lähemmäksi häkin ovea ja tutki sen kiinnitystä. Amor oli avannut heidän omansa vain kävelemällä tuosta läpi. Mutta tämä ruskeaturkkinen näytti niin surkealta, että oli tainnut jo kokeilla sitä.
“Minä katson mitä minä voin tehdä”, Rhiannon naukaisi ja kohotti katseensa kolliin. Hänen suupielensä nytkähti pienesti.
“Jos sinä pääset ulos, voit sitten selvittää tuleeko meistä kavereita.”
Se oli Rhiannonista eri reilu tarjous.
“Rhiannon, katsos tätä!” Amor huhuili siskoaan. Naaras katseli ympärilleen, mihin Amor oli kadonnut? “Täällä ylhäällä!” Amor hihkaisi ja naaras tähyili yläilmoihin. Amor oli kavunnut korkealle ja nyt hän keikisteli jonkin punaisen pallon vieressä. Punainen kieltämättä puki Amoria.
“Mikä aarre! Mitähän tuosta tapahtuu?” Amor esitti kysymyksensä huolettomasti, mutta ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan kosketti sitä tassullaan. Mitään ei kuitenkaan vaikuttanut tapahtuvan, joten Rhiannon kääntyi taas sellikaverinsa puoleen. Ja yhtäkkiä kollin häkin ovi olikin apposen auki.
//Amor? 😉
