Roihu
Mitä enemmän vietin aikaa Ruutan kanssa sitä normaalimmalta alkoivat hänen kiusoittelunsa minusta tuntua. En enää ottanut itseeni tuon typeriä vitsejä ja kohdattuamme typerän kaksijalan kolli pelasti minut jättäen muut partiomme jäsenet huomiotta.
Tavallisesti olisin ollut vihainen, mutta tiesin etten olisi selvinnyt tilanteesta itse joten kiitin kollia ihan tosissani takaisin suunnatessamme. Ruuta kosketti hännällään turkkiani ja sai minut yllättymään todenteolla.
Suunnatessamme takaisin pesälle Ruuta kulki koko matkan vierelläni aikalailla hiljaisena. Sain pari hassua sanaa, mutta en itse pukahtanut lainkaan. Loikimme peräkkäin romuja pitkin.
Vastassamme oli useampi kissa, joista yksi oli vakavan näköinen Päivänsäde. Ruusunen seisoi reunemmalla. Hän oli varmaankin ehtinyt pesään ennen meitä ja kertonut tapahtumista tajuttuaan meidän jääneen jälkeen.
“Hyvä, odotimmekin teitä. Tuliko Kumina mukananne?” Päivänsäde kysyi vakaasti. Katsahdin Ruutaan. Olimmeko todella jättäneet Kuminan sen kaksijalan armoille?
“Ei, Päivänsäde. Emme nähneet häntä matkallamme”, Ruuta naukui ja näytti kerrankin ottaen jotain tosissaan. Tiesin, että Ruutan ja Kuminan välillä oli vahva side. Sellainen side, jota kukaan tai mikään ei varmasti purkaisi vaikka mitä tapahtuisi.
—
Lopulta Kumina löytyi ja katselin etäämmältä, kun Ruuta puhui hänen kanssaan. Onnistuin juuri ja juuri kuulemaan heidän sanansa enkä pitänyt kuulemastani lainkaan.
“Oletko vaihtanut aivosi sontaan vai miksi ihmeessä vahtaat Roihua kuin haukka saalistaan?” Kumina ärisi. Lause herätti sisälläni oudon raivontunteen. Nousin ylös ja tassutin Kuminan eteen.
“Nyt riittää!” kivahdin ja katsoin kollia terävästi silmiin. Hänen kylmä inhontäyteinen katseensa sai minut vielä vihaisemmaksi. Ruutakin näytti loukkaantuneen. Ehkä Kumina tajusi sanojensa painon tai muuten vain pelkäsi minun väliintuloani, koska kolli perääntyi ja lähti omille teilleen.
Ruuta vilkaisi minuun outo ilme kasvoillaan. Hän näytti samaan aikaan loukkaantuneelta ja huvittuneelta. Hän ei sanonut mitään vaan käänsi selkänsä minulle ja lähti. Jäin seisomaan yksin paikalleni ja huokaisin niin, että jopa lapani lysähtivät. Ehkä voisin raahautua takaisin Mirrin luokse ja pitää hiukan etäisyyttä Ruutasta ja hänen tuomistaan suhteiden sekasotukuista.
