Roihu
Kaksijalka viittoili minulle toisen kissan kadottua. Seurasin sitä. Ehkä olento antaisi minulle ruokaa tai jotakin. Vatsani kurni, sillä verkkopesässä ollessani saamani ruoka ei ollut ollut kamalan hyvää. En ollut viitsinyt syödä sitä juurikaan, joten olin kärsinyt nälästä jo jonkin aikaa.
Loikin portaat ylös taso kerrallaan. Kujakissayhteisössä oli samankaltaiset, joten osasin kulkea niissä, mutta nämä olivat eri materiaalia. Kynteni eivät saaneet mistään kiinni ja pelkäsin liukastumista, joten matkassa kesti.
Vihdoin ylös asti kömmittyäni seurasin kaksijalan tuoksua tilaan, jonka ovi oli raollaan. Huone, johon menin oli suuri. Sen keskellä oli iso kaksijalkojen makuupeti ja ympärillä kaikenlaista muuta. En kiinnittänyt juuri huomiota mihinkään paitsi kaksijalkaan, joka alkoi puuhailemaan jotakin.
Loikkasin ylös pedin päälle, mutta sain vastaukseksi sihinää ja iskun. Onnistuin kuitenkin väistämään kynnet, jotka olisivat repäisseet minulta korvan halki jos en olisi ollut valmis. Kurtistin kulmiani ja peruutin.
Loikattuani alas pediltä ravasin pois tilasta ja alas portaita nyt tottuneemmin. Ehkä minun pitäisi pitää hieman etäisyyttä kaksijalkaan ja toiseen kissaan. En halunnut saada haavoja, sillä en kovinkaan luottanut kaksijalkojen kykyyn korjata kissojen vammoja.
