Roihu
Kaksijalan tulo säikäytti minut. Kiiruhdin mahdollisimman nopeasti piiloon, vaikka olinkin ajatellut suojelevani Tyrniä.
En halunnut satuttaa itseäni. Oma henkikultani oli kuitenkin minulle hieman arvokkaampi kuin toisen pesässä asuvan kissan, jota en edes tuntenut kunnolla. Tyrni oli ollut minulle ilkeäkin, joten voisin hyvällä omatunnolla pelastautua ja tarkkailla tilannetta kauempaa.
Paikalle tullut kaksijalka ei kuitenkaan näyttänyt vihamieliseltä. Sen sijaan se kyyristyi Tyrnin vierelle ja tutki tilannetta. Olennon ojentaessa toista tassuaan kohti haavoittunutta nuorukaista ehdin jo ajatella, että kaikki järjestyisi ja se pystyisi auttamaan Tyrniä – ainakin paremmin kuin minä. Tyrni kuitenkin sähähti raivokkaasti ja esti kosketuksen.
Hiivin hiljaa esiin piilostani ja katselin kaksikkoa. En ollut varma, mitä minun kuuluisi tilanteessa tehdä, mutta ajattelin koettaa näyttää Tyrnille ettei kaksijalassa ollut mitään pelättävää. Astelin hitaasti lattialle istuneen kaksijalan lähelle ja puskin varovaisesti sen takajalkaa, jolla se yleensä seisoi.
Pidin hetken katsekontaktia kaksijalkaan ja sitten vilkaisin Tyrniä rohkaisevasti.
“Ehkä se voi auttaa sinua”, ehdotin ja puskin uudelleen takajalkaa nyt voimakkaammin ja luottavaisemmin. Jos kaksijalka ei tekisi minulle mitään, ei se myöskään hyökkäisi Tyrnin kimppuun.
//Tyrni?
