Rusakkotassu
Kirjoittaja: Saaga
Valmistauduin Muurahaistassun iskuun, mutten ollut aivan tarpeeksi nopea torjumaan sitä. Kynnet piilossa veljeni käpälä lämähti kasvoilleni. Se ei kuitenkaan sattunut juurikaan niin paljoa kuin olin ajatellut.
Ryhdistäydyin nopeasti ja odotin mestareiltamme seuraavia neuvoja. Uskolintu pyysi, että kokeilisimme liikettä uudelleen. Varmasti harjoitusmielessä. Olivathan nämä taisteluharjoitukset.
Muurahaistassu sivalsi jälleen ilmaa tassullaan, mutta nyt olin nopeampi reagoimaan. Väistin iskun enkä edes kaatunut, vaikka horjahdus oli siihen suuresti viitannut. Odotin, että veljeni palaisi takaisin taaksepäin ja saisin kokeilla liikettä uudelleen häneen, mutta Muurahaistassulla oli muut suunnitelmat.
Kollioppilas loikkasi kimppuuni. Hän roikkui turkissani hetken ennen kuin kaaduin yllättyneen parkaisun saattelemana maahan. Toisen silmissä oli ahnas katse, kun hän kiipesi päälleni ja valmistautui lyömään uudelleen.
“Onko sinulla mehiläisiä päässäsi, Muurahaistassu!” Sädesäihke karjaisi ja oli jo ryntäämässä väliin. Hän ei kuitenkaan ehtinyt estää oppilastaan sivaltamasta kuonoani auki. Tunsin lämpimän veren pulpahtavan ihon pintaan ja tahrivan toisen poskeni.
Kipu oli viiltävää, enkä voinut olla puristamatta silmiäni kiinni odottaen toista iskua. Onneksi Sädesäihke oli kuitenkin nopea liikkeissään ja pääsi tielle ennen kuin veljeni ehti pahoinpidellä minua enempää. Tunsin kiihtyneet sydämenlyöntini korvissani asti, kun nousin hitaasti maasta. Pieni veripisara oli tipahtanut jalkojeni juureen ja koitin hieroa sitä tassullani pois. En halunnut näyttää Muurahaistassulle, että vuosin verta. Hän ei saanut voittaa minua noin vain, eikä etenkään taisteluharjoituksissa, kun tarkoituksena oli pitää kynnet piilossa ja harjoitella.
“Et voi noin vain käydä kynsiksi toiseen oppilaaseen!” Sädesäihke murisi retuuttaen Muurahaistassua niskanahasta kauemmas. Uskolintu puolestaan käveli minun luokseni.
“Mennään näyttämään tuota parantajalle”, hän naukui selvästi vihaa uhkuen, “Pidä oppilaasi kurissa, Sädesäihke.”
Tassutin mestarini perässä pois paikalta kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minua raivostutti hiukan, että Sädesäihke oli tullut väliin, sillä olisin minä itsekin selvinnyt veljeni hyökkäyksestä mutta olin kuitenkin kiitollinen. En olisi halunnut saada pahempia vammoja, joiden takia soturikoulutukseni olisi viivästynyt yhtään enempää. Muurahaistassu ei saisi päästä soturiksi ennen minua. Me valmistuisimme samaan aikaan tai emme ollenkaan.
//Murkku, jos haluut vaikka jatkaa leirissä sen jälkeen, kun Ruska on käyny parantajalla ja Murkulle on annettu joku rankku?
