Ruusunen
Ruusunen tunsi hyytävän tuulenvireen turkillaan, kun hän käveli metsässä. Hän inhosi metsää. Hän inhosi olla saalistamassa. Se kaikki muistutti häntä vain niistä typeristä klaaneista! Metsä. Saalistaminen. Parantajat. Aikoinaan hän oli pitänyt jossain tasossa pienistä muutoksista, mutta nyt naaraasta se tuntui siltä, että yhteisö yritti päivä päivän jälkeen vain muuttua entistäkin nopeammin uudeksi klaaniksi. Hänen hopeinen turkkinsa väreili inhosta ja vihreät silmänsä haravoivat metsikköä, jossa lehdet olivat alkaneet jo muuttaa väriään vuodenajan muutoksen mukana.
“Ruusunen, tarkoitus oli saalistaa, eikä vain tuijotella tyhjää”, Ametisti tuhahti takaani. Vilkaisin kollia vain happamasti. Hän saisi laittaa kuononsa umpeen ennen kuin tirvaisisin. Toki en halunnut haastaa hänen kanssaan riitaa tietäen kuinka räjähdysherkkä kolli todella oli. Lisäksi, minulla oli parempaakin tekemistä kuin riidellä typeryksien kanssa, jotka eivät osanneet edes lähes saada Päivänsäteen luottamusta.
Tassuttelin kauemmas kollista. Mitä hyötyä olisi muutenkaan seisoskella muiden lähistöllä, eikö se vain pelotellut riistan pois? Ei sillä, että hän olisi kuitenkaan tiennyt miten saalistaa. Ruusunen ei ollut paljoa tarkkaillut hänen saalistustaktiikoitaan, mutta epäili silti. Hän epäili aina. Hän ei olisi ollut kovin yllättynyt, jos tuollainen vätys, joka halusi kuluttaa aikansa vain kiistelemällä ja tappelemalla ei osaisi saalistaa lainkaan.
Ruusunen kuuli ääntä läheisestä pensaasta ja käänsi katseensa sinne. Hän haisteli ilmaa, mutta tuskin osasikaan tunnistaa, mikä pensaassa oli. Siksi naaras menikin vain matalaksi ja yritti lähestyä ääntä hiljaa ja hitaasti, jos vaikka onnistuisikin iskemään tassunsa siihen edes vahingossa.
Yhtäkkiä pensaasta ilmaantui esille hiiri, joka kipitti pikaisesti kohti seuraavaa pensasta. Ruusunen iski tassunsa sitä kohti, mutta ei osunut. Ei ollut ihme. Ei hopeanharmaata naarasta oltu tehty metsään. Kaksijalkala oli hänen kotinsa.
Naaras ei viitsinyt lähteä enää jahtaamaankaan hiirulaista, joten hän lähti vain tassuttelemaan pois. Sama hänen olisi palata tyhjin tassuin. Ei sillä sen puoleen ollut väliä, yhteisö soi hyvin roska-astioidenkin kautta.
