Sädepentu
Kirjoittaja: Saaga
Avasin silmäni ensikertaa. Maailma näytti tosi ihmeelliseltä. Katselin karhunvatukkapensaikkoon tehdyn pesän kattoa hetken kunnes siirsin katseeni emoon.
“Sädepentu, hei”, Sypressikuiskeen lempeä tuttu ääni tuntui ihanalta.
“Hei”, naukaisin. Emolla oli ruskea raidallinen turkki. Katsoin tassujani ja huomasin, että ne olivat oranssihtavan karvan peittämät. Katselin hieman hämilläni emooni ja tassuihini. Luulin, että sukulaiskissoilla on aina saman väriset turkit. Ajatus kuitenkin katosi nopeasti mielestäni muiden sekaan, kun tajusin, että voin käyttää käpäliäni muuhunkin kuin niiden katseluun. Nousin hutarasti käpälilleni. Huojuin ja heilahtelin hieman ennen kuin kaaduin. Sypressikuiske naukui pari ystävällistä ja kannustavaa sanaa ennen kuin jatkoin harjoittelua.
Siirryin harjoittelemaan makuusijan ulkopuolelle muualle pesään.
“Hei vain Sädepentu. Et taida muistaa minua, mutta olen Käärmekulta. Voisin auttaa sinua hieman”, yhtäkkiä joku minulle tuntematon naaras naukui. Hän tuki minua hiukan kun kävelin huterasti eteenpäin. Nyt kun mietin olin kuullut äänen aiemmin. Mutta Käärmekulta ei tuntunut hirveän tutulta nimeltä.
“Hei Käärmekulta”, naukaisin ja koitin katsoa isompaa kissaa silmiin mutta horjahdin ja pyllähdin vahingossa istumaan.
“Kuka sinä olet? Oletko Sypressikuiskeen sisko? Vaikutat siltä, että voisit olla”, naukaisin ja tarkkailin naarasta. Hän näytti tosi kauniille pentutarhan hämärässä.
//Käärme?
