Sädepentu
Kirjoittaja: Saaga
Hymyilin iloisesti, kun Käärmekulta naukui, että hän olisi halunnut nähdä kuinka taitavia olimme olleet.
“Voithan sinä joskus katsella. Tai sitten voit opettaa meille jotain”, sanoin j a tapitin Käärmekultaa silmiin. Hänen katseensa oli aivan muualla ja niin varmasti huomiokin. Halusin hänen huomionsa itseeni, joten keksin äkkiä jotain sanottavaa.
“Voidaanko me tehdä jotain? Olisi kiva viettää teidän kanssa aikaa”, kommentoin ja huiskaisin häntäni käpälilleni, kun istuuduin.
“Minun pitää mennä”, Korpipentu töksäytti ja lähti pois. Olin salaisesti iloinen siitä, että sain Käärmekullan kaiken huomion itseeni.
“Joo. Voimme kyllä tehdä jotain kahden”, Käärmekulta sanoi ja hymyili. Hymyilin takaisin leveästi.
“Olitko sinä ulkona?” kysyin innostuen hiukan ajatellessani reviiriä.
“Olin kyllä”, Käärmekulta totesi ja hymyili edelleen. Jäin katselemaan häntä hetkeksi mutta selvitin sitten ajatukseni.
“Voitko kertoa minulle jotain siitä? Tai siis reviiristä. Haluaisin kuulla siitä jotain ennen, kun minusta jo pian tulee oppilas!” sanoin. Kun pääsin viimeiseen lauseeseen, ääneni muuttui todella innokkaaksi. Olin jo 6 kuuta vanha – tai no 5 kuuta mutta pian jo 6 kuuta – ja odotin niin innolla, että minusta tulisi oppilas.
//Käärme?
