Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
“Heillä varmaan menee aika samanlailla kuin meillä”, Sädesäihke huokaisi. Käärmekulta nyökkäsi tämän sanoille. He molemmat tiesivät, miltä tuntui menettää kissa, jota rakasti ja se jotenkin tuntui niin hyvältä – se, että oli toinen, joka ymmärsi miltä itsestä tuntui.
“Varpulaulu tuntuu aika etäiseltä nykyään. Me olemme lähentyneet ihan urakalla mutta nyt hän tuntuu taas välttelevän minua. Minusta tuntuu, että syy ei ole minun vaan hänellä on vain muuta mietittävää juuri nyt”, Sädesäihke naukui ja vilkuili käpäliään kävellessään. He olisivat pian jo haudoilla ja sitten keskustelu katkeaisi ainakin hetkeksi.
“Niin. En usko, että hän välttelisi sinua, koska olisit tehnyt jotain. Hän ei vain vaikuta sellaiselta kissalta”, Käärmekulta naukui hiljaa ja antoi heidän turkkiensa koskettaa lyhyesti. Kolli hymyili.
“Olen samaa mieltä”, Sädesäihke naukui, “Minun pitää kyllä joku päivä kysyä häneltä hänen voinnistaan.”
Käärmekulta nyökytteli ja katsoi kumppaniaan hetken aikaa silmiin.
“Se on varmasti hyvä idea”, hän naukaisi. Sädesäihke pysähtyi hieman ennen kuin he olisivat hänen emonsa haudalla. Hän otti happea sisään ennen kuin edes harkitsi lähemmäs kävelyä. Hän ei ollut käynyt emonsa haudalla tätä ennen kuin kahdesti juuri Sypressikuiskeen kuoleman jälkeen.
//Käärme?
