Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Napsahdin hiljalleen takaisin todellisuuteen. Olin viettänyt aikaa Perhopuron kanssa tehden mitä nyt ikinä, mutta sen jälkeen olin taas repsahtanut ja en oikein löytänyt toivoa. Perhopurolla sen sijaan taisi mennä paremmin tai sitten hän ei taaskaan kertonut minulle kaikkea. Voi, se naaras oli minulle samaan aikaan parantavaa ja haavoittavaa seuraa enkä oikein jaksanut ymmärtää miksi. Pidin hänestä hirveästi ja halusin auttaa, mutta ei tuntunut olevan keinoa, joka oikeasti tepsisi.
“Niin, tuota”, aloitin, mutta tajusin, että olin itsekin vain työntänyt perheenjäseniäni pois. Ei minulla ollut heistä paljoa mitään kerrottavaa.
“Säihkesammal on vielä aika tuore soturi, mutta hän on reippaasti mukana kaikessa ja Syreenisumu voi hyvin”, kerroin sen mitä ulkoa päin näin. En minä ollut heiltä mitään kunnolla kysynyt. Ei minulla ollut voimavaroja sellaiseen. Käärmekulta katsoi nopeasti minuun ja sitten taas keskittyi hankalan näköiseen kävelyynsä. Minulle tuli mieleen emoni, jonka toinen takajalka oli riuhdottu niin pahasti rikki, ettei se enää toiminut kunnolla. Sitten kuita ja kuita myöhemmin hän oli kuollut tulehdukseen juuri sen jalan takia. Rinnassani tuntui kiristävää kipua, kun ajattelin emoa. Luulin olleeni jo sujut hänen kuolemansa kanssa.
“Minne haluat mennä?” naukaisin kuin mitään ajatusta ei olisi koskaan ollutkaan.
“Mennään tuonne varjompaan, jooko? Täällä on aika lämmin”, Käärmekulta naukui. Nyökkäsin ja autoin hänet varjoon istumaan. Istuin itse vierelle ja koitin olla vajoamatta taas ajatuksiini.
//Käärme?
