Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Jänötassu kutsui Sädesäihkettä jakamaan saalista kanssaan. Hän oli kuitenkin juuri menossa partioon ja joutuisi kieltäytymään.
“Olin juuri lähdössä partioimaan mutta ehkä joskus toiste. Kysyppa tuota Perhotassua syömään kanssasi. Hän näyttää yksinäiseltä”, oranssi kolli tokaisi veljelleen ja tassutti pois. Hän todella toivoi, että veli ei ottaisi itseensä ja menisi Perhotassun tykö.
Sädesäihke kulki partion kärjessä Yövarjon kera. He tarkkailivat rajaa kaksin silmäparein, kun muut tulivat perästä merkkaillen rajaa matkan varrella. Yhtäkkiä Sädesäihke pysähtyi täysin aloilleen. Hän näki tutun vaaleanruskean turkin pilkistävän puiden välistä. Eikai… Oranssiturkkisen soturin kurkusta pääsi murahdus – agressiivinen sellainen. Hän ei antaisi tuon kissan rääpäleen päästä lähellekkään Käärmekultaa enää koskaan.
“Sädesäihke onko kaikki hyv-” Hiilihammas kysyi kollin takaa mutta lause keskeytyi, kun Lotta piti ääntä. Sädesäihkeen sydän löi hurjaa vauhtia ja hänen teki mieli käydä naaraaseen kynsiksi.
“Älä tee mitään harkitsematonta. Hän on rajan toisella puolen”, vanhempi soturi naukaisi ja kosketti Sädesäihkettä hännällään lavalle. Lotta huomasi partion ja hölkytti pois mutta voi mitä Sädesäihke huomasikaan… Lotta oli selvästi tiineenä.
Partion palattua leiriin Sädesäihke juoksi kumppaninsa luokse. Käärmekulta oli yksin istumassa leirin aukion laidalla, mikä teki hänen löytämisestään helppoa.
“Käärmekulta!” oranssiturkki naukui häkeltyneenä edelleen Lotan näkemisestä.
“Et ikinä usko kenet näin rajalla”, soturi puuskahti hieman hengästyneesti ja katsoi kumppaniaan silmiin.
//Käärme?
