Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Olin viimeisten parin päivän aikana vain vältellyt Käärmekultaa. Minut oli päästetty parantajalta pois heti samana iltana, kun olin sinne mennytkin. Haavani eivät tarvinneet kauheasti hoitoa, sillä ne eivät olleet vakavia. Lotta oli kai vain yrittänyt saada minut pois tieltä, jotta voisi tappaa Käärmekullan. Yhtäkkiä päähäni pälkähti muisto. Käärmekulta oli ollut sanomassa jotain minulle ennen kuin Lotta oli hyökännyt. Päätin mennä kysymään asiasta naaraalta heti. Nousin pesästäni ja hölkytin ulos. Käärmekulta istui sopivasti leirin reunalla. Hölkkäsin karvat pörhistyen naaraan luo. Istuin hänen viereensä.
“Hei”, Käärmekulta naukui ja kosketti selkääni hännällään.
“Miten voit?” kysyin varovaisesti. En halunnut naaraan luulevan, että hössötän taas liikaa.
“Ihan hyvin”, Käärmekulta naukaisi ja katsahti minua. Katsoin häntä pitkään takaisin ennen kuin siirsin katseeni tassuihini, jotka steppasivat hermostuneesti paikallaan.
“Mikä se juttu oli, ennen kuin Lotta hyökkäsi, siis mitä sinun piti sanoa?” kysyin hieman takellen sanoissani. Käärmekulta näytti yllättyneeltä ja meni yhtäkkiä ihan vaikean näköiseksi itsekin.
“Öö… jos se on jotain, mitä et haluakaan kertoa, sinun ei tarvitse. Tai siis… kuuntelen mielelläni kyllä mutta ei ole pakko”, änkytin. Turkkini alla kihelmöi hirvittävästi ja minua nolotti. En halunnut sanoa mitään väärin, koska Käärmekulta oli niin ihana ja halusin pysyä tämän suosiossa. Käärmekulta oli ihanin ja upein kissa koko maailmassa ja hänet halusin pitää lähelläni oli sillä mikä hinta hyvänsä.
//Käärme?
