Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Sädesäihke tunsi pientä voitonriemua, kun tämä sai kumppaninsa kehräämään. Naaras vaikutti jo iloisemmalta. Sädesäihke teki parhaansa muistaakseen, että ahtaat ja korkeat paikat olivat kielletty ja, että hän ei koskaan tarjoaisi Käärmekullalle sammakoita mutta ehkä kolli vain ajatteli asiaa liian paljon. Hän tulisi kyllä muistamaan noin tärkeät asiat.
“Minäkään en pidä korkeista paikoista. En sanoisi, että pelkään niitä mutta todella vihaan niitä”, kolli naukui. Hän toivoi, että sai kumppanilleen paremman ja paremmin nähdyn olon. Hän haluisi, että vanhempi naaras ymmärtäisi, että ei ollut yksin pelkonsa kanssa ja Sädesäihke tukisi häntä aina.
“Ymmärrän”, Käärmekulta naukui. Sädesäihke nyökytteli tälle kehräten.
“Tiedätkö, minulla olisi unelmana olla joskus mestari sekä kokenut soturi”, oranssiturkki kertoi hieman ujona. Hän ei tiennyt, miten kumppani suhtautuisi tähän unelmaan mutta hän toivoi, että hyvin. Käärmekulta oli jo päässyt kokemaan mestarina olemisen, olihan hän ollut Sädesäihkeen mestari. Sädesäihke oli siitä onnellinen, sillä Käärmekulta oli ollut tosi hyvä mestari hänelle ja se oli yksi syy miksi Sädesäihke halusi joskus kouluttaa oppilaan. Hän halusi joskus opettaa kaiken tärkeän jollekin kissalle ja olla tälle tuki ja turva sekä hyvä ohjaaja, joka auttoi pääsemään alkuun klaanielämässä.
“Onko sinulla jotain unelmia?” kolli kysyi Käärmekullalta katsoen tätä nopeasti silmiin ja hymyillen.
//Käärme?
