Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Huokaisin helpotuksesta, kun Käärmekulta alkoi selittää miksi oli tuonut minut tänne. En kyllä siltikään ihan ymmärtänyt miksi meidän oli pitänyt tulla metsään tätä varten mutta naaras vaikutti siltä, että hänellä oli jotain muutakin vielä sanottavana.
“Siinäkö kaikki?” kysyin epäuskoisesti. Käärmekulta ihasteli tassujaan. Hän kuitenkin käänsi katseensa takaisin minuun ennen kuin jatkoi.
“No oli minulla muutakin asiaa”, naaras naukui hiljaa. Hän vaikutti epävarmalta. Odotin hänen jatkavan mutta ei hän ehtinyt, kun jokin tai siis joku piti ääntä pensaassa.
“Käärmepen- tai siis Käärmekulta!” minulle täysin vieras naarasääni kutsui. Räpyttelin silmiäni hämmennyksissäni.
“Kuka siellä?” Käärmekulta kysyi mutta ei saanut vastaukseksi muuta, kuin yllätyshyökkäyksen. Pensaasta loikkasi vaalean ruskea suuri naaraskissa, jolla oli täpliä turkillaan.
“Pitkästä aikaa. En malta odottaa, että pääsen kostamaan elämäni pilaamisesta”, vieras kissa murisi. Sanat ja muutenkin naaraan käyttäytös ja äänensävy saivat minut paniikkiin. En tiennyt mitä tehdä vaan jäädyin täysin paikoilleni.
“Olen Lotta. Tai, jos nimi Kaarnajalka soittaa jotakin kelloja”, Lotta ärisi. Hän vaikutti hyvin vihaiselta. Hän halusi kostaa ja nimenomaan elämänsä pilaamisesta mutta mitä Käärmekulta oli tälle ventovieraalle kissalle ikinä tehnyt. Hän ei varmaan ollut edes ikinä nähnyt tätä. Olisin tehnyt jotain mutta en pystynyt muuta kuin toljottamaan vierestä kauhuissani.
“Sinä pilasit elämäni! Olet ensi hengenvedostasi saakka ollut täysi pettymys! Tapoit isäsi! Sinun vikaasi on, että olen nyt tässä ja, että isäsi on kuollut!” Lotta rähjäsi. En ymmärtänyt. Miten muka Käärmekulta olisi ollut pettymys jollekulle vieraalle erakolle?
//Käärme?
