Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Sädesäihke kohautti lapojaan. Sinänsä hän yhtyi kumppaninsa ajatukseen mutta ei halunnut vaarantaa omaa tai etenkään Käärmekullan henkeä. Oliko ajatus liian itsekäs?
“Se tulisi vaaralliseksi…” hän mutisi ja katsoi naarasta. Tuo nyökkäsi.
“Voimmeko jatkaa tästä aiheesta joku toinen hetki. Haluaisin tarkistaa miten Jänötassulla menee ja sitten voisin mennä nukkumaan”, Sädesäihke sanoi ja nousi seisomaan. Käärmekulta nyökkäsi.
“Hyvää yötä sitten”, hän naukui ja päästi kumppaninsa menemään. Sädesäihkeen tassuttaessa pois ajatteli hän aika montaa asiaa. Nimittäin Lotan pentuja, Jänötassua ja sitä tulisiko hän koskaan saamaan omia pienokaisia Käärmekullan kanssa. Vaikka kolli luuli, että asia oli jo käsitelty se oli pompahtanut hänen mieleensä vain uudelleen ja uudelleen. Hän todella tahtoi pentuja mutta ei halunnut pakottaa kumppaniaan mihinkään, ei tietenkään.
Kolli oli käynyt Jänötassun luona, joka jutteli iloisesti Perhotassun kanssa ja sitten mennyt omaan pesäänsä. Hän oli juuri käymässä levolle, kun huomasi Varpulaulun tassuttavan pesään silmät suurina ja muutenkin vauhkon oloisena.
“Onko kaikki hyvin?” Sädesäihke kysyi huolissaan. Nuorempi soturi vain hoiperteli makuusijalleen ja lysähti siihen huohottamaan. Oranssiturkkinen soturi tassutti hieman lähemmäs pesätoveriaan ja istahti tämän viereen.
“Et vaikuta oikein hyvä vointiselta. Pitäisikö minun auttaa sinut parantajalle?” Sädesäihke ehdotti. Varpulaulu pudisti päätään. Hänen hengityksensä tuntui tasaantuvan.
“Voin olla tässä kanssasi hetken, jos se auttaisi”, kolli ehdotti ystävälleen ja silitti hänen selkäänsä hännällään. Ehkä kyse oli vain säikähtämisestä tai joku oli sanonut Varpulaulu-raukalle jotakin ilkeää.
“Kiitos”, kilpikonnakuvioinen kolli inahti.
