Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Sädesäihke yllättyi kumppaninsa flirttailusta ja tunsi kuinka hänen turkkinsa alla alkoi kihelmöidä ja kuumottaa. Käärmekulta jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut vaikka vinkkasikin kumppanilleen silmää nopeasti. Kolli kehräsi tälle punastellen. Hän nyökkäili kuitenkin ymmärtäväisesti kumppaninsa seuraavalle kommentille ja päätti sitten yrittää keksiä vastauksen tämän uuteen kysymykseen. Käärmekulta kertoi, että hänen lempi harjoituksensa olivat olleet saalistusharjoitukset ja kieltämättä kolli oli samaa mieltä.
“En oikein tiedä. Pidin myöskin saalistusharjoituksista sinun kanssasi kyllä valtavasti”, Sädesäihke kertoi pohtivalla äänellä. Hänestä tuntui, että voisi edelleen sännätä Käärmekullan kanssa metsään vain saamaan häneltä saalistusopetusta.
“Vastaus on kyllä edelleen sama. Voisimme ottaa saalistusharjoitukset uudelleen milloin vain”, oranssiturkkinen soturi naurahti. Käärmekultakin naurahti.
“Olet nyt soturi. Sinun täytyy hyväksyä se ettemme enää harjoitte yhdessä”, naaras naukui. Sädesäihke nyökkäsi tälle.
“Niin kai sitten”, hän naukui ja katsoi maata. Käärmekulta pukkasi lapaani.
“Oli mukava käydä kävelemässä ja jutella. Mieti kuinka paljon mahdollisuuksia meillä on nyt, kun olet soturi”, hän naukui. Sädesäihke nyökkäsi.
“Niinpä”, kolli sanoi. Hänen päähänsä tuli mielikuva heistä kahdesta juoksukisaa nummilla ja kiipeilemässä puissa. Hän hymähti.
“Klaanikokous!” Mesitähti huudahti ja kaksikko siirsi automaattisesti katseensa Litteäkivellä seisovaan kolliin.
“Olemme tänään kokoontuneet nimittämään kolme pentua oppilaiksi”, Eloklaanin päällikkö ilmoitti kissojen kokoontuessa ympärilleen. Sädesäihkeen sydän löi kovempaa. Hänen pikkusisaruksensa nimitettäisiin varmasti sotureiksi! He pääsisivät vihdoin metsään tutkimaan.
Sädesäihke pyyhälsi Jänötassun ja Säihketassun luokse heidän nimitystensä jälkeen. Myös Loimutassu oli saanut oppilasnimensä. Jänötassun mestariksi oli valittu itse Mesitähti! Säihketassu taas oli saanut Sadeturkin. Molemmat tuoreista oppilaista olivat saaneet oikein kelpo mestarit, Sädesäihke pohti ohitelessaan kissoja. Hän oli jättänyt kumppaninsa aukion laidalle yksin. Tuo kyllä ymmärsi.
“Onnea Jänötassu ja Säihketassu!” Sädesäihke naukui kaksikolle innoissaan. Hän oli niin ylpeä heistä. Omista pikkusisaruksistaan. Kolli tiesi, että myös heidän emonsa – edesmennyt Sypressikuiske – oli todella ylpeä kahdesta tuoreesta oppilaasta, jotka nyt seisoivat oranssiturkin edessä.
“Olen niin ylpeä teistä! Saitte kummatkin hyvät mestarit!” kolli hössötti innoissaan. Hän ei voinut uskoa onneaan.
//Jänö?
