Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Käärmekultaa oli purrut käärme. Hätäinen sekoiluni ei auttanut mitään, mutta lopulta Nopsaliekki rauhoitteli minut ja saimme kannettua Käärmekullan hoitoon parantajalle. En tiennyt oliko tässä heikkoa Käärmekultaa tuijottaessa pahempaa se, että hän vakuutteli minulle pärjäävänsä vai se, että hän todella koki tarpeelliseksi tehdä niin. Murruin täysin kyyneliin ja pian haukoin henkeä kyynelteni seassa parantajan pesän lattialla kyyryssä kyyköttäen. Suru oli vain ylivoimaista. Kumppanini oli mahdollisesti kuolemassa ja pikkuveljeni, rakas pikkuveljeni, oli hukkunut. Olin aikaisemmin vain peittänyt suruni veljeni suhteen, mutta nyt se pääsi ulos. Oli tuntunut niin kivuliaalta pitää sitä kaikkea sisällä ja nyt outo helpotus valtasi minut vaikka suru ja pelko silti pitivätkin minua ronskisti otteessaan. Pystyin vain kuvittelemaan isän tai Perhopuron surun. Perhopuro oli kai ollut yksi Jänötassun läheisimmistä ystävistä, sillä Jänötassu oli kertonut minulle hänestä. Tunsin kyllä naaras-raukan ennaltaan. Perhopuron ajatteleminen sai minut vieläkin surullisemmaksi ja nyyhkytin kovempaa. En tiennyt aikoiko joku jossain kohtaa kommentoida hermoromahdustani, mutta en välittänyt. Liian suuret tunteet olivat ottaneet vallan ja se varmaan johtui aikaisemmasta piilottelusta.
//Käärme?
