Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Ymmärsin kyllä, että Käärmekulta ei tarkoittanut äksyillä mutta ei se silti kivalta ollut tuntunut. Niiskaisin nenääni. Ehkä antaisin vain olla. Miksiköhän Käärmekulta oli tuonut minut tänne? Mitä asiaa hänellä oli, mitä ei voisi sitten sanoa leirissä? Ei siellä kuitenkaan ollut kuolonklaanilaisia kuuntelemassa salaa niinkuin poikkeusaikoina. Tähtiklaanin kiitos, ettei ollut ja olimme saaneet leirimme takaisin. Vaikka sodan jälkeisistä tapahtumista oli aikaa siitä muistot kummittelivat silti mielessäni.
“Mitä tulimme siis tekemään tänne?” kysyin vilkuillen vähän väliä käpäliäni. Lumeen tehty polku oli liukas enkä halunnut kaatua.
“Anteeksi, voitko toistaa?” Käärmekulta kysyi ja katsoi minuun suurin silmin. Aistin hänen katseessaan epävarmuutta. Tunsin naaraan niin hyvin, että osasin jo jonkin verran lukea tätä. Mikäköhän oli vialla? Huoli vanhemmasta soturista valtasi mieleni.
“Siis… mitä tulimme oikein tekemään tänne? Mitä asiaa sinulla oli? Onhan kaikki nyt varmasti kunnossa?” kyselin korvat luimistuen ja häntä pörhistyen. Kai nyt Käärmekulta olisi kunnossa? Ehkä hän tuli tänne kertomaan kuinka sairas on ja, että hän kuolee pian. Toivottavasti ei! Olin juuri päässyt siihen vaiheeseen emon kuoleman jälkeen, että elämä tuntui menettelevän eikä kaikki nyt ollut aivan hirveän huonosti mutta, jos joku kuten vaikka Käärmekulta kuolisi menisin varmaan aivan sekaisin. Koko parantumisprosessi pitäisi aloittaa alusta. En varmaan pystyisi siihen.
//Käärme?
