Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Sädesäihke pysähtyi äkisti. Hän sai nimittäin ajatuksen.
“Mehän voisimme käydä katsomassa Sypressikuiskeen hautaa. Hänet on haudattu tuonne”, kolli naukui ja nyökkäsi kohti paikkaa vähän leiristä sivuun.
“Tai jos mieluummin menisit vain nummille sekin käy”, oranssiturkki lisäsi nopeasti tajuttuaan, että naaraalle saattaisi olla mieluisempaa mennä vain nummille ja puhua muusta.
“Ehkä voimme käydä siellä, kun tulemme takaisin”, Käärmekulta naukui katsellen maata. Kolli ymmärsi häntä. Olihan toisen kissan menettäminen rankkaa. Sädesäihke oli menettänyt emonsa mutta Käärmekulta oli menettänyt oman ainoan tukensa ja turvansa, kun oma emokin oli häipynyt noin vain. Käärmekulta jatkoi kävelyään, joten kolli päätti ottaa hänet kiinni. Pian he kulkivat taas samaan tahtiin.
“Olin eilen saalistuspartiossa ja yritin hypätä hiireen kiinni mutta osuin ohi ja lensin naamalleni lumeen”, Sädesäihke naurahti vaivaantuneesti. Käärmekulta hymähti huvittuneesti muttei viitsinyt nauraa.
“Vahinkoja sattuu”, hän sanoi. Sädesäihke nyökkäsi. Hän ei oikeastaan tiennyt miksi oli kertonut nolon tarinansa mutta kai hän halusi vain piristää kumppaniaan.
“Niin. Eikä se ollut ensimmäinen kerta! Ei varmaan ole viimeinenkään…” Sädesäihke naukui ja hymyili itsekseen. Hän hymähti taas.
//Käärme?
