Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Sädesäihke pohti hetken. Idea pentujen adoptoimisesta vaikutti hänen korvaansa ihan hyvältä. Hän tietyllä tapaa haluisi täysin omia pentuja, mutta kun mietti Käärmekullan ja Sypressikuiskeen sidettä niin eipä verellä ollut kauheasti väliä siinä kenet laski perheekseen.
“Ei minulla ole väliä onko pennut omaa vertani vai eivät. Olen varma, että mikä tahansa käy minulle. Haluan vain, että olemme molemmat onnellisia yhdessä”, kolli naukui ja hymyili. Käärmekulta nyökkäsi ja hymyili ihan pikkuisen itsekin.
“Kun katsoi sinun ja Sypressikuiskeen suhdetta, te olisitte voineet olla siskoja tai emo ja pentu tai parhaita ystäviä tai melkein mitä vain. Luulin pentuna, että olit tätini”, Sädesäihke kertoi ja naurahti ajatukselle. Emon mainitseminen ei sattunut kollia ihan niin paljon kuin ennen tätä. Hänestä tuntui vain mukavalta muistella niitä hyviä muistoja, jotka tästä hetkestä nyt tulivat mieleen. Kuitenkin, kun syvemmälle meni niihin muistoihin alkoi kipu palailla ja Sädesäihkeelle tuli taas tarve sanoa jotakin.
“Tiedätkö, rakastan sinua tosi paljon. Välitän sinusta niin. En halua, että joudut tekemään mitään minkä kanssa et ole okei”, hän naukui ja katseli tassujaan siinä kävellessään. Hän toivoi, että Käärmekulta ei nyt ottaisi tätä ylihössöttämisenä. Naaras ansaitsi vain parasta eikä kolli halunnut vaivaannuttaa Käärmekultaa.
//Käärme?
