Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Pudistin päätäni. Tiesin Käärmekullan kannan pentujen hankkimiseen, mutta halusin nostaa asian vielä kerran keskustelun tasolle. Halusin omia pentuja. Olin aina halunnut pentuja. Halusin oman pienen perheen ja pojan, jota opettaa. Tai ei se haittaisi, vaikka saisin vain tyttäriä. Rakastaisin joka tapauksessa pentujani niiden sukupuolesta huolimatta.
“Oletko miettinyt… kun silloin aikaisemmin puhuimme pennuista. Oletko miettinyt niiden saamista enemmän sen jälkeen?” kysyin hellästi. En haluaisi luoda naaraalle epämukavaa oloa kyselemällä, mutta halusin silti puhua vielä aiheesta. Käänsin katseeni pois hänestä. Värikkäät lehdet peittivät maata. Katselin niitä kävellessämme eteenpäin.
“En sen kummemmin. Oletko sinä?” Käärmekulta sanoi katsoen minua. Vilkaisin kumppaniani nopeasti ja siirsin sitten katseeni eteemme. Puiden oksat kaartuivat polun ylle kauniisti. Katselin niitä ja koitin rauhoitta itseni. Minua todella jännitti, että naaras suuttuisi minulle.
“Ehkä hiukan”, vastasin irvistäen hienoisesti. Käärmekulta katsoi minua myötätuntoisesti.
“Lehtisade on tosi kaunis”, vaihdoin puheenaihetta. Käärmekulta taisi haluta myös vaihtaa aiheen pois pennuista, koska hän nyökytteli nyt.
“Niin on”, hän sanoi. Vilkaisin naarasta ilkikurisesti. Naaraan ilme vaihtui hieman hämmentyneeksi, kun tökkäsin häntä.
“Ota kiinni, jos saat”, haastoin ja tömistelin juoksuun. Olimme naaraan kanssa yhtä nopeita, joten kiinni jääminen jäisi riippumaan muista tekijöistä. Kaarsin läpi joistain puskista ravistellen niistä viimeisetkin lehdet alas. Kuulin Käärekullan läähätyksen lähestyvän takapuoltani. Juoksimme vielä vaikka kuinka kauan ennen kuin aloin väsymään ja Käärmekulta pääsi hyppäämään kimppuuni. Kierimme lehdissä pari kierrosta ympräri ennen vauhdin loppumista. Nauru purskahteli suustani, kun hieroin lehtiä kikattavan naaraan naamaan.
“Sain sinut kiinni!” hän puuskutti.
“Niin taisit saada”, vastasin yhtä hengästyneenä. Voi kuinka rakastinkaan kumppaniani.
“Palataanko leiriin? Voisimme varmaan mennä unille”, Käärmekulta naukui pudistellen lehtien rippeitä turkistaan, kun nousi jaloilleen. Nyökkäsin ja nousin myös.
“Palataan vain”, sanoin.
//Käärmes?
