Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Sädesäihke hymyili kumppaninsa sanoille. Hänestä naaras oli todella ihana ja käyttäytyi niin reilusti häntä kohtaan.
“Jos joskus saan pentuja, en halua olla kuin minun isäni on ollut minulle. Tuntuu, ettei hän niinkään pidä minun kanssani olemisesta vaan on mieluummin muiden sisaruksieni kanssa”, Sädesäihke kertoi hieman apeana mutta hymyili kuitenkin lauseensa lopuksi. Käärmekulta näytti ymmärtäväiseltä ja Sädesäihke otti sen merkkinä jatkaa.
“En syytä häntä mutta olisin toivonut, että olisimme viettäneet aikaa yhdessä, kun olin nuorempi”, kolli huokaisi. Käärmekulta oli juuri haukannut taas uuden palan jäniksestä eikä voinut vastata mutta Sädesäihke ei välittänyt siitä. Hän haukkasi itsekin palan jänistä.
“Käärmekulta, haluatko mennä kävelylle?” Sädesäihke kysyi kumppaniltaan hölkytettyään tämän luokse. Naaras oli päässyt parantajalta ja oranssiturkki ajatteli yllättää hänet ja koittaa piristää tämän päivää.
“Mikä ettei”, Käärmekulta naukaisi hymyillen. Sädesäihke puski kumppaninsa lapaa ja kehräsi. Hän oli niin onnellinen, että sai olla naaraan kanssa taas. Yhtäkkiä heidät yllätti meripihkan värinen silmäpari. Jänöpentu tarkkaili isoveljeään ja tämän kumppania suurin silmin.
“Ai, hei”, Sädesäihke naukui naurahtaen ujosti. Pentu oli yllättänyt hänet täysin.
//Käärme?
