Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Kävellessämme vierekkäin annoin turkkiemme koskettaa toisiaan. Käärmekulta hymyili hiukkasen ja vastasin hymyyn myötätunnolla. Uskoin hänen olevan peloissaan, mutta en itse pystynyt kääntämään tilannetta negatiiviseksi yrittämälläkään. Saisin pentuja, yhdessä kaikkein kauneimman, kilteimmän ja rakkaimman naaraan kanssa. En tiedä mitä olin tehnyt, että ansaitsin hänen vastarakkautensa.
“Olen varma, että kaikki järjestyy”, sanoin ja katsoin tassujani. Jatkoimme edelleen kävelyä. Toivoin todella, että kumppanini sanoisi, jos tahtoisi tauon. En halunnut rasittaa häntä liiaksi. Käärmekulta hymähti hieman epävarmasti. Olisinpa voinut viedä hänen huolensa pois, sillä kaikki kyllä järjestyisi.
“En malta odottaa, että tapaamme pennut. Kuinka monta pentua luulet meidän saavan?” kysyin iloisesti.
“En haluaisi hirveän suurta pentuetta. Jo kahdessa tai yhdessäkin pennussa on varmasti paljon vahdittavaa”, naaras vastasi. Nyökkäsin.
“Toivon, että joku heistä saa sin-”
Rääkäisy. Jähmetyin. Käärmekulta oli nyt maassa suurikokoisen ruskeaturkkisen naaraan alla. Väijytys?! Sydämeni pamppaili. Minun pitäisi pelastaa kumppanini millä hinnalla hyvänsä. Loikkasin tuntemattoman kissan kylkeen ja kierin hänen kanssaan kauemmas soturittaresta. Vieraan naaraan hengitys haisi nenääni hyvin pahalta. Olin yökätä, mutta pidin itseni kasassa ja punnersin itseni irti hyökkääjästä. Hän sylki naamalleni koittaen taas lähestyä Käärmekultaa, joka nyt seisoi jaloillaan näyttäen hyvin säikähtäneeltä.
//Käärme?
